Markku Lötjöselle tulee peiliin katsomisen paikka aika monta kertaa päivässä, sen verran on trafiikkia niin kadulla kuin linja-auton sisälläkin.

Markku Lötjöselle tulee peiliin katsomisen paikka aika monta kertaa päivässä, sen verran on trafiikkia niin kadulla kuin linja-auton sisälläkin.

Savo-Karjalan linjan kuljettaja Markku Lötjönen myöntää, että toisinaan kuljettajan työssä tarvitsisi kolme silmää, joista jokainen osoittaa eri suuntaan. 

Joensuun Taidemuseon pysäkillä on syksyisen tihkuinen aamu, vaikka kalenteri näyttääkin huhtikuun ensimmäistä. Keli saa ihmiset kerääntymään katoksiin, joskin aamuyhdeksän aikoihin ei pysäkillä ole montaakaan lähtijää.

Kellontarkasti 08.50 karauttaa katoksen eteen Savo-Karjalan linjan Markku Lötjönen, ottaa ihmiset kyytiin ja toivottaa huomenet. Tästä linja 2 jatkaa Yliopistokatua kohti Joensuun Noljakkaa.

Lötjönen on ajanut paikallisbussia nyt parin vuoden ajan ja kyseistä reittiä viime syksystä alkaen. Jo tuossa ajassa mies on saanut suoranaisen palautevyöryn myönteisestä asiakaspalvelustaan. Muutama viikko sitten Ylekin pääsi yllättämään Lötjösen työnantajan vinkistä positiivisten ihmisten juttusarjassaan.

Lötjönen itse katsoo, että moinen kuuluu asiakaspalvelutyöhön, vaikkakin myöntää, että tuskinpa Helsingin seutuliikenteessä kuulee montaakaan sanaa kuljettajan suusta.

– Siellä ei paljoa kanssakäymistä kuljettajan kanssa ole, mutta täällä ollaan sen verran lupsakampia, että puhetta riittää. Osa harvemmin liikkuvista saattaa jäädä aivan auton eteen istumaankin ja sanoo kuljettajalle osoitteen mihin on menossa, Lötjönen kuvaa.

Toisaalta eipä tarvitse ihmetellä työantajan tyytyväisyyttä, kun sama mies vaihtaa vain välillä työasua ja hoitaa päälle vielä huoltotyötkin. Ajoa miehellä on aamukuudesta kymmeneen, huoltotöitä kymmenestä kello viiteentoista.

– Meitä on kaikkiaan kuusi asentajaa, joista kolmella on myös ajolupa. Meistä minä ajan kaikkein pisintä vuoroa, Lötjönen kuvailee.

Teksti ja kuva: Arto Miettinen

Lue lisää lehdestä nro 15/2016.

Share This