Suur Merijoen kartanossa kaikki oli taidetta, rakennus ja sisustus, mainitsee tutkija Mari Lind.

Suur Merijoen kartanossa kaikki oli taidetta, rakennus ja sisustus, mainitsee tutkija Mari Lind.

Aikanaan loistelias jugendin helmi Karjalassa. Myöhemmin upseerikerho ja lopulta lohduton kiviraunio jatkosodan jäljiltä. Suur-Merijoen kartanon tarina puhuttaa yhä arkkitehtuurin, taiteen ja sotahistorian ystäviä.

Jugendarkkitehtuurin mestariteos, vuonna 1903 valmistunut Suur- Merijoen kartano Viipurin maalaiskunnassa, oli loistonsa päivinä suuri huomion kohde maailmalla, aikansa julkisin koti. Kartanoa esiteltiin kotimaisissa ja ulkomaisissa lehdissä, ja arkkitehdit ylistivät sen ansioita vuolaasti.

Kehut olivat aiheellisia – ja monestakin syystä. Nuoret arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen saivat nimittäin toteuttaa rajoituksitta ylellisen, jugendin ihanteiden mukaisen kokonaistaideteoksen kartanon huonekaluja ja tekstiilejä myöten. Heidän ympärillään työskenteli taiteilijakollektiivi, nimekäs joukko käsityöläisiä, kuvanveistäjiä ja taidemaalareita, kuten Väinö Blomstedt ja Gabriel Enberg.

– Rahaa kartanon suunnitteluun ja rakentamiseen sai käyttää vapaasti, sanoo tukija Mari Lind Museokeskus Vapriikista Tampereelta.

Kartanon rakennuttaja, Pietarissa asunut, sveitsiläissyntyinen liikemies Maximilian Neuscheller (1860–1916) oli erikoistunut intialaisvenäläisen kumitehtaan tuotteiden myyntiin Venäjän markkinoille ja myös Eurooppaan, lähinnä Saksaan ja Ranskaan. Hänen yrityksensä oli maailman suurin alallaan. Hän oli kiinnostunut myös musiikista ja muista taiteista ja toimi mesenaattina monille nuorille taiteentekijöille.

Neuscheller osti Suur Merijoen tilan Viipurin maalaiskunnasta syksyllä 1900. Kartanon päärakennuksen hän rakennutti alueelle kesähuvilaksi perheelleen, mutta tiluksilla harjoitettiin myös maanviljelystä, karjataloutta, puutarhanhoitoa ja pienteollisuutta. Viljeltyä maata kukoistavalla tilalla oli 615 hehtaaria, lehmiä 300 ja hevosia yli 50.

Suur-Merijoen kartano toi töitä seudulle. Tila oli moderni ja koneellistettu. Pietarissa Karjalankannas nähtiin lisäksi eksoottisena lomakohteena ja siitä tulikin ennen pitkää venäläisten kesäkartanoiden aluetta. Suur-Merijoki, jugendin helmi, sopi tältäkin osin ajan henkeen.

Teksti: Kari Kumpulampi

Lue lisää lehdestämme nro 20/2016 Viikko-Pohjois-Karjala

Share This