Jouni Aalto sanoo olevansa sirkuspopcorneihin pahemmin koukussa kuin tupakkaan, jonka hän jätti muutamia vuosia sitten. Muutenkin kiertue-elämään jää kiinni, suurin osa ei pääse tästä koskaan eroon, Aalto myöntää.
Kuva: Arto Miettinen

Tiedottaja Jouni Aalto tuntee Sirkus Finlandian yli 40-vuotiselta taipaleelta monta eriskummallista tarinaa ja mielenkiintoista faktaa. Otsikon väittämällekin saattaa löytyä jutun lopusta katetta. 

Sirkus Finlandia saapuu jälleen Pohjois-Karjalaan ensi viikolla. Näytökset käynnistyvät maakunnan pohjoisosista Nurmeksen Hannikaisen aukiolta 20. kesäkuuta ja päättyvät maakunnan eteläosiin Kiteen Hutsin kentälle 30. kesäkuuta.

Varsinaisesti tätä tietoa ei voi pitää uutisena, sillä näin on tapahtunut jo yli 40 vuotta. On kierretty Suomea Tammisaaresta Ivaloon ja sieltä edelleen takaisin Helsinkiin. Huhtikuusta lokakuun loppuun, 117 paikkakuntaa vuodessa, noin 250 näytöstä ja noin 320 000 katsojaa.

Sirkuksen tiedottaja Jouni Aalto tietää jotakin kiertue-elämästä, sillä hän on itsekin elänyt sitä sirkuksen mukana 40 vuoden ajan. Ei toki koko aikaa Sirkus Finlandiassa, mutta siellä vuonna 1977 aloittaneena ja sinne tiensä kymmenen vuotta sitten uudelleen löytäneenä.

– Aloitin itse ajamalla 10 000 kilometriä traktorilla Sirkus Finlandian traktorikuljettajana, naurahtaa Aalto, joka vieraili Joensuussa tällä viikolla sirkuksen markkinointitehtävissä.

Itse sirkus karauttaa maakuntakeskukseen noin 50 ajoneuvon voimin juhannuksen jälkeisellä viikolla. Sen kyllä sitten huomaa isommassakin kylässä, Aalto huomauttaa.

– Kiertue on parhaillaan Kittilässä ja Ivalossa, mistä lähdetään tulemaan takaisin kohti etelää. Se on kuin pieni kylä, joka tulee paikkakunnalle aamulla ja on taas seuraavana aamuna poissa, Aalto kuvaa matkantekoa sirkustaiteen pohjoisimmilla leveyksillä.

Vertauskuvana kylä on siinäkin mielessä osuva, että karavaani tuo paikkakunnalle paitsi henkilökunnan, esiintyjät ja eläimet myös muun muassa omat sähköt, pesulan, saunat ja majoituksen.

– Vain kenttä ja vesi tarvitaan, Aalto kiteyttää.

Teksti: Arto Miettinen

Lue lisää lehdestä nro 24/2017.

Share This