Juuan vankila perustettiin entisiin meijeri- ja myllytoimitiloihin vuonna 1978 suljettuna vankilaosastona, joka toimi Sukevan keskusvankilan alaisuudessa. Vuonna 1990 vankilaosasto siirtyi Pyhäselän vankilan (entinen Pohjois-Karjalan lääninvankila) alaisuuteen muuttuen samalla avovankilaosastoksi.

Juuan avovankila muodostaa yhden lenkin vankeusrangaistusta suorittavan matkalla takaisin yhteiskuntaan. Huolimatta parin vuoden takaisista lakkautushuhuista yksikön toimintaa kehitetään nyt vahvasti tulevaan katsoen. 

”Jos ei noudata yhteiskunnan sääntöjä, joutuu vankilaan. Jos ei noudata vankilan sääntöjä, joutuu Alcatraziin.” Näin sanottiin Clint Eastwoodille Don Siegelin klassikkoelokuvassa Pako Alcatrazista.

Vaikka todellisuus ja nykypäivä eivät ole ehkä ihan tätä, on logiikka jokseenkin sama. Vankilassa ollaan opettelemassa takaisin yhteiskunnan säännöille, toisilla se ottaa pidempään, toisilla lyhyemmän ajan.

Näin elämä pyörii myös avovankilalla Juuassa, joka sijoittuu vankeusrangaistusta suorittavien kuntoutumisen polulla sinne lievempään päähän lähelle vapautumista. Vankilan arkeen kuuluvat toki nimelliset muurit eli tässä tapauksessa verkkoaita, mutta muutoin elämä on pyritty järjestämään mahdollisimman tavallisen elämän kaltaiseksi.

Vankilasta käydään päivittäisasioilla kirkonkylällä, toisinaan töissäkin jossakin yrityksessä. Niille, joilla ei työpaikkaa ole, tarjotaan mahdollisuus työtoimintaan vankila-alueella. Työtoiminta on paitsi mahdollisuus ansaita hieman lisätoimeentuloa myös keino pitää yllä toimintakykyä. Työ tuo elämään tarpeellista rytmiä ja rutiinia.

Ihmissuhdetyötä

Juuan vankilan erityisohjaaja Jukka Hyttinen kertoo omalta osaltaan tukevansa vankeja tässä asteittaisessa palautumisessa yhteiskuntaan. Käytännössä hän selvittää esimerkiksi vangeille opiskelumahdollisuuksia ja järjestää asumisen käytäntöjä.

– Lähes kaikilla on ongelmia esimerkiksi luottotietojen kanssa, mikä voi vaikeuttaa asuntojen ja työpaikkojen saamista, kertoo Hyttinen.

Vankien kanssa käydään myös yksilöllistä keskusteluja, joita Hyttinen tekee yhdessä toisen erityisohjaajan Petra Laatikaisen kanssa. Niillä pyritään vankien elämänhallinnan kehittämiseen, ihmissuhdeongelmien ratkaisemiseen tai vaikkapa vihanhallintaan.

Niin, on syytä muistaa, että vangithan ovat vankilassa jostain syystä, toisin sanoen tuomiota suorittamassa. Hyttinen ei silti myönnä, että miettisi päivittäisessä työssään kovin aktiivisesti vankien rikostaustaa, vaikka avovankilassakin on tuomittuja rikollisuuden lajista riippumatta.

– Kyllähän työhallin puolella on harjaterästä, monenlaista työkalua ja meisseliä, mutta pelko työskennellä ei ole oleellinen, koska henkilöt ovat osoittaneet kykenevänsä toimimaan avoimemmassa ympäristössä, Hyttinen kuvaa.

Teksti ja kuvat: Arto Miettinen

Lue lisää lehden nrosta 21/2017.

Share This