Mitä olisi Suomi ilman Seitsemää veljestä? Kuva: Heikki Kerola

Aleksis Kivi eli Alexis Stenvall täyttää 10. lokakuuta 183 vuotta.

Ei tuo nyt niin kovin korkea ikä ole. Kreikkalaisten tarunomainen Homeros lienee jo 3000 vuotta täyttänyt, italialaisten kuuluisa Dante lähentelee 700 vuoden ikää ja brittien näytelmänero Shakespeare täytti viime vuonna 452 vuotta.

Kiven maalliset jäännökset on kätketty nyttemmin tuntemattomaksi jääneeseen paikkaan Tuusulan kirkkomaalle, mutta jatkuvasti hänen persoonansa ja tuotantonsa kiehtoo meitä, hänen maanmiehiään. Kivi kuoli vuonna 1872.

Kiven tuotannon murhaava arvostelija, professori August Ahlqvist, jonka haudalle puolestaan Kivi-ihailijat ovat sylkeneet sukupolvien ajan, lienee ensimmäinen, joka kirjoitti Kivestä kuvitteellisesti. Jo pari vuotta Kiven kuoleman jälkeen Ahlqvist raivokkaassa arvosteluvimmassaan kirjoitti Kivestä pilkkarunon Eräs runoilija haudastaan – professori siis syyllistyi vainajan herjaamiseen.

Eräänä vuonna opetin kirjallisuutta Jukola-Opistossa, Kiven syntymäpitäjässä Nurmijärvellä. Ryhmässäni oli vanhempi nainen, joka oli hyvin perehtynyt kotipitäjänsä historiaan. Hän muun muassa kertoi, että Aleksin Juhana-veljen tytär myös kirjoitteli runoja. Oli ollut ammatiltaan ompelijatar, joka mielellään otti palkkansa (tai oliko se niin että se piti hänelle antaa) konjakkipullon muodossa.

Aleksis-setähän myös oli alkoholin lämmin ystävä. Sitten tämä nainen myös kertoi, että Aleksin Alpertti-veljen, sen veljen, jonka luona Aleksis asui viimeisen elinvuotensa, poika olisi ammuttu kansalaissodassa punaisten puolella.

Heikki Kerola

Lue lisää lehden nrosta 40/2017.

Share This