Summa joulukuu 1939. Kuvassa torjuntataiteluissa punajoukoilta vallattu T-28-panssarivaunu. Kuva: SA-kuva

Suomalaiset saavuttivat Summan taisteluissa talvisodassa neuvostoarmeijasta näyttävän torjuntavoiton, mutta ennen pitkää rintama murtui. Miltä sotilaista tuntui alituinen pelko ylivoiman edessä? Tappaminen? Jussi Jalonen kuvaa kirjassaan Summan tragediaa koskettavasti.

Summan taistelut talvisodassa Kannaksella olivat erikoislaatuisia. Joulukuussa 1939 Summa vielä kesti Stalinin puna-armeijan iskun ja tulihelvetin. Helmikuun 1940 taisteluissa Mannerheim-linja kuitenkin murtui Lähteen lohkolla, ja Suomi hävisi sodan, mikä johti alueluovutuksiin Neuvostoliitolle – Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti.

Massiivisella puna-armeijalla oli talvisodassa yksistään Summan sektorilla 50 000 sotilasta; viisinkertainen ylivoima suomalaisiin nähden. Lisäksi pakkasta oli alueella taisteluiden aikana pahimmillaan yli nelisenkymmentä astetta, mikä vaikeutti suomalaistenkin sotatoimia.

Tietokirjailija, sotahistorian tutkija Jussi Jalonen kirjoittaa Summan tarina-teoksessaan:

”Tammikuussa 1940 pakkanen alkoi kiristyä ja saavutti lukemat, jotka olivat jopa Suomen talvikuukausille omaa luokkaansa. Summan rintamalla elohopea painui 15. päivän iltana -30 pakkasasteesta ensin -40 asteen tuntumaan ja kaksi päivää myöhemmin vielä reilusti sen alle niin, että JR 7:n lämpömittari jäätyi.”

Talvisodan olot olivat siis Summan alueellakin hirvittävät, mikä jätti sotilaisiin jälkensä. Monen mieli järkkyi, mutta esimerkiksi rintamakarkuruutta oli suomalaisten joukoissa todennäköisesti vähän, samoin itsensä silpomista ja rampauttamista.

Mutta mitä tapahtuikaan todella?

”Sodan todellisuus oli tuntematon ja salattu, ja sen tunsivat vain rintamalla todella olleet. Mutta sen sisällä oli vielä toinen, tätäkin kätketympi todellisuus, pimeä ja synkkä marginaali, josta puhumiseen ei aina sanoja ollut ”.

Teksti: Kari Kumpulampi

Lue lisää lehdestä nro 1/2018

Share This