Galleristi Emilia Asikainen (vas.) ja taiteilija Saara Tikka ripustivat yhdessä  Jokigallerian huhtikuun näyttelyn ’Niin vaihtuvat vuoden ajat’.

Galleristi Emilia Asikainen (vas.) ja taiteilija Saara Tikka ripustivat yhdessä Jokigallerian huhtikuun näyttelyn ’Niin vaihtuvat vuoden ajat’.

Pyhäselkäläisen Saara Tikan maiseman tunnistaa, tulipa se sitten vastaan seinällä tai paperille painettuna, öljyvärimaalauksena tai guassina, kirjan kannessa tai kuvituksena. 

Paljon ei mielikuvitusta tarvitse hersytellä, kun sen näkee myös Pyhäselän rannalla tai vaaroilla, Hammaslahden läpi ajaessaan. Maisema pelkistyy, kun jättää pois epäolennaisen.

– Tyyli on nyt vakiintunut, nuorena tuli kokeiltua enemmän, hymyilee Tikka ripustaessaan teoksiaan Jokigallerian seinille Joensuun Hasanniemessä.

Yhdessä galleristi Emilia Asikaisen kanssa hän pohtii myös, arvostettaisiinko taidetta enemmän, jos taiteilija uusiutuisi vielä kypsemmilläkin kymmenillä. Ainakin kriitikot tuntuvat arvostavan räväkkää kokeilua.

Huoli näyttää turhalta. Oman tyylin löytäminen on arvokasta. Se, että löytää yhä uutta vaihtamatta tyyliään, on paitsi harvinaista, ainakin tässä tapauksessa myös ajattoman kaunista.

Maisema syntyy pääasiassa väreistä, joiden vaihtelu kertoo maanmuodoista, vuorokauden ja vuoden kulusta, tuulen suunnasta ja valon määrästä. Ennen kaikkea se tuntuu kertovan katsojan suhteesta maisemaan.

– Ihminen on jossakin, vaikkei näkyvissä olekaan, toteaa taiteilija ja korostaa ihmisyyttä osana luontoa, katsojaa osana maalausta.

Saara Tikan maisemissa on yksityiskohtia, kuten puita, lintuja ja muita eläimiä. Puut voivat olla lehtipuita, haapoja tai koivuja, linnut vaikka variksia tai vesilintuja. Kettu voi olla kettu tai katsoja voi nähdä sen sutena.

Taiteen kannalta ei ole merkitystä tunnistaako katsoja samaa mitä taiteilija on maalatessaan ajatellut, taide on sitä mitä katsoja näkee ja miten sen kokee.

Saara Tikka korostaa valon merkitystä taiteelleen. Kevättalven hyvä valo on parasta. Niinpä huhtikuun ajan esillä olevassa näyttelyssäkin on ihan tuoreita töitä.

– Kesällä on sitten muun tekemisen aika, sanoo taiteilija ja tarkoittaa muun muassa puutarhatöitä. Kesällä voi myös katsella maisemia ja taltioida mieleensä tulevia töitä varten.

Kaukaisetkin muistikuvat säilyvät tuoreina mielessä, kuten vaikkapa lapsuuden onkireissut Eeva-sisaren kanssa Ruunaalla. Tai residenssikausi Italiassa, ja monet muut. Sivellin tuo ne sitten muidenkin näkyville.

Teksti ja kuva: Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro15/2016.

Share This