Nuotanvetonäytös Mäntyrannan lomakylässä 1960-luvulla. Keijo Karhunen (vas.), Oiva Rahunen, Eino Karjalainrn ja August Karjalainen.

Nuotanvetonäytös Mäntyrannan lomakylässä 1960-luvulla. Keijo Karhunen (vas.), Oiva Rahunen, Eino Karjalainrn ja August Karjalainen.

Kesälahden nuottamiehistä Heikki Haverisen, Oiva Rahusen sekä Tapio Nousiaisen ja yhden  sitkeän naisen, Siiri Pölläsen, on Reijo Pakarinen saanut haaviinsa, kalakieli sallittakoon, yli kaksisataasivuiseen dokumenttikirjaan Puruveden kalastajat, Kirja-Pakari 2014. 

Kirja on rääkkyläläislähtöisen, nyt Kulennoisissa asuvan, tietokirjailija Pakarisen uusin teos.

Kaikkiaan Puruveden kalastajissa käydään läpi 15 kalastajan elämä ja elinehdot. Kirjassa kuuluu kalastajien ääni aitona murteena, mikä lisää toden tuntua ja arjen realismia siinä määrin että lukija pian huomaa seisovansa itse näpit jäässä nuotta-avannolla, ja miksei myös kesäistä rantakalaa lipittämässä.

Tiukkaa on taistelu hyisillä vesillä. Helpolla ei ole leipä lähtenyt, vaikka leppoisiakin ja runsassaaliisia päiviä joukkoon eksyy.

Vahva työnmaku jää päällimmäisenä mieleen jokaisesta Puruveden kalastajan elämäntarinasta.

Kala, muikku lähinnä, kalastus ja ennen kaikkea nuotanveto ovat kirjan maistuvana saaliina. Mukava kädet lämpiminä huoneen lämmössä lukea – joskin vilunväristyksiä välillä tuntea – miten kaikki on tapahtunut ja miten kaikki on muuttunut, ankara työ helpottunut ajan myötä.

Käsipeli on moottoroitunut ja teknistynyt: ns. tyhjän pyytäminen jäänyt kokonaan pois.  Jopa niin pitkälle on päästy, että entinen nuottamies kuulemma on käynyt loihe lausumahan jotensakin tähän tapaan:

– Moottorilla kaks avantoa jäähän ja ropotti nuottaa upottamaan. Kahen tunnin kahvitauko ja sitten konevoimin saalis ylös.

Vaan toisin on ollut ennen, kuten kirjasta luettavissa on. Tässä pari palasta:

Oiva kalasti ja vaimo saalista siivosi

Oiva Rahusen (1928-2000) sisko Sirkka Kainulainen kertailee, millaista touhua lypsykarjatilan ohella kalastaminen oli:

… isä kuol Pyhäjärven nuottajiälle… ihan sydänkohtaus tulj… ei tienny jotta hänellä semmosta olemassakaa… viijenkymmeneviijjen vanhana… ja äitile jäi seittemän alaikästä lasta…

… Se olj kiertovehe hirmu raskas… joskus hätätilanteessa mie jouvvuin sitä kiertämään  mut lapsen voimila sitä ei jaksanu oikein.

Oivan Martta-leski kertoo:

– Kerrannii saivat kuoretta ne olj ne reslat täynä… kävivät tuola Nurmeksessa asti kaupala… sitte ku olj se hottamuikku yhtenä talavena ku sitä siivottii… ja ämpärilöihe… ja sillä tavala veivät Helsinkii… ku se olj ihan pientä hottoo… en kävis ennee siivuummaa…

Teksti: Jukka Hirvonen

Kuva: Reijo Pakarisen teoksesta Puruveden kalastajat (2014)

Lue lisää lehden numerosta 47/2015.

Share This