Joensuussa vangittuja venäläisiä Kauppatorilla odottamassa siirtoa pakkotyöhön Melkin saarelle.

Pohjois-Karjalassa vuoden 1918 sisällissodan sotatapahtumat olivat ohi jo helmikuun alkupuolella, kun viimeiset punaiset oli riisuttu aseista ja työväenjärjestöjen toiminta kiellettiin. Sen sijaan sodan jälkiselvittelyt jatkuivat pitkälle kevääseen saakka.

Suomi ajautui veriseen sisällissotaan tammikuussa 1918. Maa jakautui kahteen sotivaan osapuoleen, valkoisiin ja punaisiin. Neljä kuukautta kestäneet sotatoimet vaativat lähes 37 000 ihmisen hengen.
Sodan kipeimpiä asioita oli molempien sodan osapuolien harjoittama terrori, eli teloitukset ja murhat sotatoimien ulkopuolella. Terrorin kohteeksi joutui noin 10 000 henkeä, joista punaisia oli runsaat 8 000. Pohjois-Karjalassa terroriteoissa surmattiin yhteensä 162 henkeä.

Kostotoimet käynnistyvät Värtsilästä

Valkoiset kukistivat Pohjois-Karjalan viimeisen punaisten vastarintapesäkkeen Värtsilässä 8. helmikuuta. Paikkakunnalla syntyi kiivas tulitaistelu, joka vaati valkoisilta seitsemän kaatunutta ja 11 haavoittunutta. Punaisten vastarinta tuli jossain määrin valkoisille yllätyksenä ja suuri tappioiden määrä herätti heissä suuren vihanpurkauksen.
Heti taistelun jälkeen valkoiset vaativat, että ”kansantuomio taitaa tulla toimeenpantavaksi ja se on kuolema punaisille, jotka ovat ryhtyneet meitä tuhoamaan ja joiden kanssa monta meikäläistä on kaatunut ja haavoittunut. Sillä Värtsilän punikit olivat päättäneet panna toimeen verilöylyn ja se estettiin. Ja siksi meidän sotilaat vaativat heti vuotaneen verensä korvaa. Heti kuolemaan tuomittava.”
Valkoisen armeijan ylipäälliköltä kenraali Mannerheimilta kysyttiin, ”onko punaisia kohdeltava sotajoukkona vaiko kapinallisina sotilaiden murhaajina, ja ellei johdon taholta tulla ankariksi punaisia aseellisia roistoja kohtaan, mahtanee tulla toimeenpantavaksi mieskohtainen kosto. Haavoittuneet miehemme vaativat suoraan sanoen lopetettavaksi kaikki punaiset aseellisessa taistelussa kohdatut lurjukset.”
Värtsilässä olleita valkoisia neuvottiin perustamaan kenttäoikeus, joka tuomitsi useiden pettymykseksi paikan päällä teloitettavaksi vain kaksi taisteluun osaa ottanutta punaista. Suurin osa muista punaisista vangeista kuitenkin kuljetettiin vangittuna Joensuuhun.
Jyrkempiä tuomioita vaatineiden avuksi tuli Mannerheimin 25. helmikuuta antama julistus, jonka mukaan ne henkilöt, jotka tekivät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan tai jotka tavattiin armeijan selän takana sabotaasitöissä sekä jotka syyllistyvät sala-ampumiseen ja murhapolttoihin sai ampua paikalla. Heti seuraavana yönä Joensuussa vangituista Värtsilän punaisista teloitettiin Siilaisella 13 miestä. Viimeinen Värtsilän tapahtumiin liittynyt punainen surmattiin selvänä kostotoimenpiteenä toukokuun lopussa.

Jukka Partanen

Lue lisää lehdestä nro 15/2018

Share This