Iso koulu mahdollistaa useat, erilaiset harrastetilat eri puolille taloa. Kellarista löytyy kuntosali, ja askartelutiloissa on syntynyt muun muassa iso, varsin pöllömäinen seinätaideteos.

Iso koulu mahdollistaa useat, erilaiset harrastetilat eri puolille taloa. Kellarista löytyy kuntosali, ja askartelutiloissa on syntynyt muun muassa iso, varsin pöllömäinen seinätaideteos.

Tiivis yhteisö tukee ja auttaa päihderiippuvaista, mutta varsinainen toipumistyö on jokaisen tehtävä itse. Palorannassa päihderiippuvuutta pidetään sairautena, jonka takana voi olla useita ongelmia elämän eri osa-alueilla.

Päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu Palorannan hoitokoti on kodinomainen paikka asukkaille, jossa arki pyörii omalla painollaan kuten missä tahansa muuallakin; viikkorytmiin kuuluu niin siivouspäivät, kauppapäivät kuin mielekäs harrastetoimintakin. Poikkeuksen tekee se, että päihteisiin ei kajota, ja jokaisen asiakkaan työnä on käsitellä omaa riippuvuuttaan. Oman pohdiskelun lisäksi asukkaille järjestetään talon sisäistä sekä ulkoista vertaistukitoimintaa ja omahoitajakeskusteluja.

Hoitokotitoimintaa pyörittävän Marjo Mäntykiven mukaan hoitokoti on yhteisöllinen paikka, jossa kaikilla on vastuu.

– Jokaisella asukkaalla on tiettyjä vastuita, kuten siivous-, keittiö- ja kokkausvuoroja. Suurin vastuu on hoitaa omaa päihderiippuvuutta. Siinä me olemme tukemassa ja voimme kenties antaa työkaluja, mutta työ on tehtävä itse.

Päihderiippuvuus on sairaus

Mäntykiven mukaan alkoholismi ja muut riippuvuudet ovat sairauksia.

– Kukaan ei halunnut alkoholinkäyttöä aloittaessaan alkoholistiksi tai huumeita kokeillessa riippuvaiseksi. Toisilla se jää päälle, aivoissa syntyy riippuvuus ja ottaa vallan.

Hoitojakson aikana ihmiset opettelevat ottamaan elämänsä jälleen omaan hallintaansa, joka vaatii kuitenkin ongelman myöntämisen.

– Sairauteen kuuluu voimakas kieltäminen. Kun ihminen kieltää olevansa alkoholisti tai narkomaani, ei ole paljoa tehtävissä. Voimme toki lisätä tietoisuutta sairaudesta ja kuntoutuksen yksi tavoitekin on motivoida asiakasta toipumiseen.

Päihderiippuvuus on kokonaisvaltainen sairaus, joka ulottuu ihmisen elämän kaikkiin osa-alueisiin.

– Uskon, että se on aivosairaus, jossa mielihyväkeskukset ovat tottuneet siihen, että päihde käynnistää mielihyvän. Kun päihteitä ei tule, ei synny mielihyvää, Mäntykivi kuvailee.

– Joskus joku sanoo parin kuukauden katkon jälkeen, että elämä on edelleen yhtä paskaa. Päihteillä on niin kova vaikutus, että aivojen dopamiinin tuotanto ei ole vielä silloinkaan käynnistynyt luonnollisesti.

Palorannan hoitokoti on toiminut 13 vuotta. Marjo Mäntykivi kertoo, että siitä huolimatta Outokummusta löytyy edelleen ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä toimintaa vanhalla koululla on. Hän kehottaakin, että kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan paikkaan.

Palorannan hoitokoti on toiminut 13 vuotta. Marjo Mäntykivi kertoo, että siitä huolimatta Outokummusta löytyy edelleen ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä toimintaa vanhalla koululla on. Hän kehottaakin, että kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan paikkaan.

Lyhyt aika toipumiselle

Päihderiippuvaiset asuvat hoitokodista yhdestä kahteen kuukauteen, joskus pidempään. Mäntykivi kritisoi hoitoaikajaksojen pituutta, jotka on määritelty enemmän yhteiskunnan pyörien kuin yksilön tarpeiden mukaan.

– Taustalla voi olla 10–20 vuotta päihteiden käyttöä, ja muutamassa kuukaudessa koko elämän paletti pitäisi purkaa. Ongelmavyyhti on paljon muutakin kuin pelkkää päihteiden käyttöä: se on ongelmia ihmissuhteissa, velkoja, hoitamattomia fyysisiä sairauksia, neurologosia vaivoja, oikeudenkäyntejä, tuomioita ja hoitamattomia paperiasioita, Mäntykivi luettelee.

– Voi olla, että monia sairauksia ei ole hoidettu koskaan aiemmin ennen hoitokotiin pääsemistä. Ihminen ei ole saanut hoitoa saatikka diagnoosia, koska arviointeja ei voi tehdä hetkessä. Vasta kun henkilö on täällä selvin päin pidempään, alkavat sairaudet paljastua.

Mäntykivi harmittelee sitä, että maailma vaatii kiirettä ja nopeaa toipumista.

Hoitokohdissa asukkaat joutuvat kohtaamaan elämänsa polun niin hyvässä kuin pahassa.

Hoitokohdissa asukkaat joutuvat kohtaamaan elämänsa polun niin hyvässä kuin pahassa.

– Sama kun sanoisi surevalle ihmiselle, että ”nyt sinun suruaikasi on ohi.” Ei ole määrättyä aikaa, jossa ihminen toipuu.

– Toipuminen on henkinen prosessi, joka vaatii itsetutkiskelua, kuuntelua ja oppimista. Elämä pitää kohdata ja se vaatii pysähtymistä.

Mäntykivi näkee, että tuen pitää kestää tarpeeksi pitkään ja olla riittävää. Usein parin vuoden jälkeen monet putoavat uudelleen, kun ei tiedä, mitä elämällään tekisi.

– Ensimmäisinä vuosina tässä työssä tuntui, että kukaan ei raitistu hoitokodista lähdettyään. Nyt kun aikaa on kulunut 13 vuotta, alkaa nähdä enemmän raitistuneita. Se kertoo siitä, että aikaa tarvitaan.

Teksti ja kuvat: Suvi Lyhykäinen

Lue lisää lehdestä nro 3/2016.

Share This