Mangalitza sietää hyvin pakkasta, kiitos paksun rasvakerroksen ja karvapeitteen, Jari Palviainen muistuttaa. Kuvat: Jukka Timonen

Palviaisen perheen uunissa kypsyy omassa pihapiirissä kasvaneen possun potkaa. Eikä minkä tahansa possun vaan mangalitzan eli villasian.

Jari ja Henna Palviaisen tilalla Lieksan Kylänlahdessa röhkii 50 kiharaturkkista töpselikärsää. Palviaisen tila on maakunnan ainoa villasikaa myyntiin kasvattava tuottaja eikä Suomessakaan ammattimaisia kasvattajia ole kuin kymmenkunta.

Lieksassa kasvatettujen possujen fileet ja kaslerit matkaavat muun muassa pääkaupunkiseudun huippuravintoloiden kulinaristien ruokalautasille.

Unkarista kotoisin olevan mangalitzan päätyminen lieksalaiskasvatukseen on mielenkiintoinen ”elämä on valintoja” -tarina. Henna oli kasvissyöjä, kunnes hän alkoi odottaa pariskunnan esikoista. Lääkäri suositteli Hennan ruokavalioon lihaa.

− Päätimme, että lihan pitää olla itse kasvatettua. Olin kasvissyöjä myös eettisistä syistä, enkä halunnut tehokasvatettua lihaa, Henna perustelee lähtökohtia.

Lihasikaa ei tilalle haluttu. Sen sijaan Jari ja Henna kiinnostuivat mangalitzasta, sillä se oli passeli kotitarvetarhaukseen ja rodun lihaa kehuttiin estoitta. Kokemäeltä vuonna 2012 hankitut kaksi emakkoa ihastuttivat heti: ne olivat seurallisia ja mukavia kasvatteja. Kun emakot poikivat, kahdessa pahnueessa olikin yhtäkkiä 18 porsasta.

LIEKSA / Jukka Timonen

Lue lisää lehdestä nro 9/2018.

Share This