Ei mene pyhätöntä viikkoa, kun julkisuuteen vääntäytyy joku kuuluisista porvareistamme julistamaan, että Suomen kansa, eikä ainakaan vähäosaisin väki siitä ymmärrä miten konkurssikypsässä tilanteessa kansantaloutemme on.

Tuorein tapaus on kotimaahan näyttävää paluuta valmisteleva Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori, joka aikansa kuluksi on kirjoittanut kirjan. Hän pääsi tämän vuoksi oikein televisioon. Minulle ei valjennut kertakuulemalta, mikä hänen tärkein viestinsä on, mutta se tuli selväksi, että pienipalkkaisten ja muiden vähätuloisten on luovuttava kaikesta mahdollisesta, että vienti saadaan vetämään.

Kansakunnan kärsimysten malja alkaa olla jo kukkuroillaan. Samaan aikaan kun kapitalistit vaativat yhdessä hallituksen kanssa pienempiä ansioita ja uusia heikennyksiä, julkisuuteen pääsee valitettavasti myös pörssiuutisia; osinkotuloja ja yritysten ennätyssuuria voittoja. Osa jäljellä olevista tutkivista journalisteista on päässyt kirjoittamaan näiden tulojen olemattomista veroprosenteista ja pääomien piilottelemisista sekä kotouttamisista veroparatiiseihin. Sosiaalisessa mediassa kansalaiset vielä levittelevät näitä kapitalisminvastaisia uutisia köyhille kavereilleen.

En kannata väkivaltaa, enkä vallankumousta, mutta en pidä ihmeenä sitä, että mielenosoituksiin osallistuu tuhansia ihmisiä, joista kiivaimmat  lähestyvät johtavia poliitikkoja kananmunia ja   mätiä tomaatteja korissaan. Jo nyt alkaa näyttää siltä, että miljonääripääministerin ei sovi kotimaassaan näyttää naamaansa missään eikä milloinkaan. Mikä lieneekään tilanne vuoden päästä? Nimittäin vasta osa hallitusohjelmasta on vasta esitelty. Tosin huonosti valmisteltuja lakiesityksiä joudutaan vetämään takaisin kerta toisensa jälkeen.

Sosialidemokraatit ovat toimineet  eduskunnassa ja työmarkkinakentällä viisaasti ja vastuullisesti.  Puolueen puheenjohtaja on yrittänyt viestittää, että hallituksen ja EK:n vaatimaa kilpailukykysopimusta ei kannata hylätä neuvottelematta asiasta. Tosin minäkään en ymmärrä sitä miten vienti saadaan vetämään palvelualojen tuloja pienentämällä. Mutta kannattaa katsoa, jos porvarihallituksen ja EK:n yhteisessä korttipakassa olisi muitakin kuin mustia pekkoja.

En liene ainoa, joka on miettinyt näinä päivinä veropolitiikkaa ja sen oikeudenmukaisuutta. Miten on mahdollista, että 1000 markkaa kuukaudessa tienaavat kansalaiset maksavat tuloistaan lähes neljänneksen veroa kun 160 miljoonan osinkotulosta ei tarvitse maksaa viittäkään prosenttia. Sosialismin luuranko koputtelee kaapissaan vaatien synkin silmin oikeutta tulonjakoon. Nuoruudessa opiskeltu marxilainen kansantaloustiede palautuu mieleen ilman suurempia ponnisteluja.

Meillä kansalaisilla on oikeus vaatia, että kymmenien ja satojen miljoonien tuloista käytetään tuntuva osa yhteiseksi hyväksi, esimerkiksi työllistäviin investointeihin, joita on kotimaassa jokaisessa maakunnassa. Aiemmin mainittu Jan Vapaavuori on kirjoittamisen lomassa ehtinyt laskea pankkinsa rahavarat. Sitä kuulemma on tulvinut ovista ja ikkunoista ja olisi varaa tukea investointeja. Jos suomalaiskapitalistien rahavaroista sijoitettaisiin ensi alkuun vaikka vain  kolmannes, ja Euroopan investointipankista jokunen miljardi maamme korjausta vaativiin kohteisiin, niin johan alkaisi kuulua ryty ja roikina. Syntyisi tuhansittain uusia työpaikkoja ja uusia verotuloja leikkausten sijaan.

Esa Partanen

Share This