jeesus2016 kuvitus

Suomalaiselle kristikansalle ja kenties koko maailmankin kristikansalle on tunnettu Bachin Matteus-passio, joka sanallisesti pohjautuu Matteuksen evankeliumin kertomuksiin pääsiäistapahtumista.

Lapsuuskodissani kuului pääsiäisen viettoon kuunnella radiosta Matteus-passiota, joka lähetettiin Helsingin Johanneksen kirkosta – niin kuin se nykyäänkin taidetaan tehdä. Taisin olla varsin pieni poika vielä, kun ensimmäisiä kertoja kuuntelin tätä mahtavaa sävelteosta.

Itse Heikki Klemetti lienee johtanut sitä silloin. Muistanpa myös, kuinka kuuluttaja luki esittäjäluetteloa: Väinö Sola, evankelista ja tenoriaariat, Oiva Soini, Jeesus ja bassoaariat…

Erikoisesti Väinö Solan honottava laulutapa jäi mieleeni. Mutta niin määkivältä kuin Solan tenori kuulostikin, niin tuskinpa kuitenkaan kukaan suomalainen evankelistan esittäjä on myöhemmin kyennyt yhtä liikuttavasti ja nöyrän eläytyneesti laulamaan Kristuksen kärsimyshistoriaa kuin tuo nenä-ääninen Väinö Sola.

Äitini, joka herkästi ja nopeasti heittäytyi erilaisiin tunnetiloihin, aina kyynelehti, kun evankelista surumielisesti lauloi, kuinka Pietari kielsi Mestarinsa ja kuinka  sen jälkeen ”hän meni pois ja itki katkerasti.” Pikku poika meni hämilleen, kun kuuli miten Pietari itki ja näki miten äitikin vielä itki.

Sitten aloitti tummaääninen naislaulaja laulun, jonka myöhemmin ymmärsin nimetä aariaksi. Sekin kertoi itkemisestä. Sanoista ei saanut selvää, mutta sävel jäi pysyvästi poikasen tajuntaan, surullinen, jatkuvasti samantapaisena toistuva sävel, joka sekin melkein pani itkettämään, mutta joka toisaalta rauhoittikin mieltä.

Tuli hyvä olo kun kuunteli sitä. Halutti sanoa muulle perheelle, että tuo kuulostaa kauniilta, mutta jotenkin tuntui, että sana ’kaunis’ ei riitä. Pitäisi keksiä vielä muita sanoja, mutta kun ei keksi, ei löydä, ei osaa – ei kehtaa.

Teksti: Heikki Kerola
Kuvitus: Suvi Lyhykäinen

Lue lisää lehdestä nro 12/2016.

Share This