8-9 NAURULOKIT

Naurulokin ”voitonmerkkiä” ei hevin voine nykytilassa tulkita kovin vakuuttavaksi.

Naurulokin suomalainen historia ulottuu vain parin vuosisadan takaiseen aikaan.  Lintu itsessään on varsin siron näköinen, jopa kauniskin.  Monin paikoin se antaa vesistöjen ympäristöön sijoittuvilla pesimäalueillaan yhdyskuntapesijänä  ja voimakkaan  kirkumisäänensä ansiosta  meluisan vaikutelman, jota monet paheksuvatkin epämiellyttävänä ja häiritsevänä käyttäytymisenä.  Toisaalta  monet katsovat sen sopivan luonnollisena lisänä iloiseen keväthuumaan kuuluvana  elämän voiman merkkinä. 

Naurulokin lisääntyminen oli aluksi suoranainen menestystarina, sillä Etelä-Suomessa  viime vuosisadan alkupuolella syntyi useita suuriakin pesimäyhdyskuntia, joissa saattoi olla jopa 3000 – 5000 pesivää paria. Jostakin tuntemattomaksi  jääneestä syystä isot koloniat kuitenkin romahtivat ja lajin runsastuminen jatkuikin  maan  pohjoisemmilla alueilla. Maamme koko pesimäkannaksi arvioitiin v. 1980 noin 135 000 paria ja nykyarvio on 100 000  parin tietämillä.  Koko Euroopan kannaksi arvioidaan 1,5 miljoona paria.

Suomessa  naurulokin suojeluun on suhtauduttu omituisen vaihtelevasti.  Maamme ensimmäisessä  luonnonsuojelulaissa 1923  lintu tuli rauhoitetuksi, mutta  vuosien  1962, 1979 ja  1983 muutossäädöksissä laji määritettiin rauhoittamattomaksi  ja 1993 jälleen ympärivuotisesti rauhoitetuksi. Suojelutason määreet ovat muuttuneet  vuoden 2000 vaarantuneeksi määrityksestä 2010 silmälläpidettäväksi  lajiksi.

 

Teksti ja kuva:Antti Simonen

Lue lisää lehdestä nro 19/2016 Viikko Pohjois-Karjala

Share This