Viisitoista vuotta Suomessa asunut, opiskellut ja työskennellyt Dimitri Rumyantsev viihtyy Pohjois-Karjalassa. KKR Steelilla hän on luottamusmiehenä. Omalla työpisteellään hän tekee kokoonpano- ja hitsaustöitä.

Viisitoista vuotta Suomessa asunut, opiskellut ja työskennellyt Dimitri Rumyantsev viihtyy Pohjois-Karjalassa. KKR Steelilla hän on luottamusmiehenä. Omalla työpisteellään hän tekee kokoonpano- ja hitsaustöitä.

Luottamusmiehenä KKR Steel Oy:ssä toimiva Dimitri Rumyantsev, 32, on lähtöisin Sortavalasta, mutta asunut Suomessa jo 15 vuotta. ”Tämä on toinen kotimaani,” hän tokaisee.

Dimitri Rumyantsev haaveli Suomeen muuttamisesta jo lapsena, jolloin silloinen Neuvostoliitto asuinympäristönä oli rauhaton.

– Nuorena poikana parikymmentä vuotta sitten kävin Kiteellä. Huomasin silloin että elämä Suomessa ja Neuvostoliitossa poikkesivat toisistaan paljon. Suomessa elämä oli silloin rauhallista verrattuna Neuvostoliittoon ja päätin, että haluan muuttaa Suomeen.

Haaveet toteutuivat vuonna 2000, jolloin Rumyantsev pääsi Kiteen ammattiopistoon opiskelemaan kone- ja metallialan tutkintoa.

– Itse asiassa autoala kiinnosti enemmän, mutta jostakin syystä se opintolinja oli täynnä.

Rumyantsev oli 16-vuotias, kun hän muutti Suomeen opiskelemaan.

– Se jännitti ihan hirveän paljon, elämä muuttui aivan täydellisesti.

Puhuminen kehittää kielitaitoa

Ennen Suomeen tuloa Dimitri Rumyantsev opiskeli itsenäisesti suomen kieltä.

– Hankin kirjoja ja kävin kursseilla, luin itsenäisesti paljon suomea. Kuitenkin kun tulin Suomeen ja piti alkaa keskustella, tajusin että en ymmärrä mitään! Rumyantsev naurahtaa.

Hän on oppinut kielenopiskelusta sen, että keskustelu on kaiken a ja o.

– Olen sanonut kaikille, että meidän pitää puhua enemmän. Vaikka virheitä tulee puhuessa, niin sillä tavalla oppii silti paremmin kieltä.

Alun kielimuurista huolimatta Rumyantsev kertoo, että opiskelu Kiteellä sujui hyvin. Jo Venäjällä asuessaan hän menestyi koulussa ja oli luokkansa parhaita. Englanninkielentaito helpotti varmastikin sopeutumista Suomeen.

Opiskelijasta työläiseksi

Rumyantsev kertoo, että heti koulusta valmistumisen jälkeen 2003 työpaikan saamisessa oli vaikeuksia.

– Etsin kyllä, mutta en löytänyt vakituista työtä joten lähdin opiskelemaan puualaa.

Opiskelujen ohessa Rumyantsev löysi määräaikaista työtä ja päivät alkoivat olla kiireisiä.

– Opiskelin ja tein töitä samaan aikaan. Se oli raskasta mutta samalla oli kivaa, kun töistä sai vähän rahaa.

Ensimmäinen metallialan työpaikka oli Armas Hirvosella. Työtehtäviin kuuluivat kokoonpano- ja hitsaustyöt, ja Rumyantsev valmisti muun muassa kantapilkkureita ja työkoneen kauhoja.

– Jossain vaiheessa koulu sitten piti jättää kesken vaikka opiskelut sujuivatkin hyvin. Töitä alkoi tulla yhä enemmän. Kävin poliisilaitoksella muuttamassa opiskeluluvan työskentelylupaan, sillä työtunteja alkoi tulla sen verran paljon.

Teksti ja kuva: Suvi Lyhykäinen

Lue lisää lehdestä nro 47/2015.

Share This