Sarjakuvablogi on Räsäselle keino pitää piirustusinto yllä. "Kun piirtää paljon, viiva kehittyy ja oppii, miten katse kulkee sivulla."

Sarjakuvablogi on Räsäselle keino pitää piirustusinto yllä. ”Kun piirtää paljon, viiva kehittyy ja oppii, miten katse kulkee sivulla.”

Velipekka Räsänen pitää sarjakuvablogia mustahattuisesta miehestä. Tyypistä, joka tekee, näkee ja tuntee arkisessa elämässä. Sarjakuvat ovat tarinoita aitoudesta, jotka pilkkaavat aiheillaan teennäisyyttä ja siloteltuja mielikuvia elämästä.

Velipekka Räsänen, tuttavallisemmin Vp, istuu torin lavalla. Pienen matkan päässä istuu rivissä teinityttöjä räpläämässä älypuhelimiaan. Räsäsen kädessä on kynä ja lehtiö. Toimittajan saapuessa paikalle Räsänen näyttää lehtiötä, johon on ilmestynyt kaksi uutta minitarinaa.

– Ideoita saan joka paikasta. Osa niistä on tyhmiä ja pinnallisia, osa syvämietteisiä. Sarjakuvissa ei ole oikeastaan mitään yhtenäistä teemaa, paitsi tietysti se, että niissä seikkailee ja havainnoi mustahattuinen mies, joka kuvastaa minua itseäni, Räsänen kertoo.

Tärkeintä on tuntemus ja fiilis.

– En aseta itselleni mitään rajoitteita. Sarjakuvia voi syntyä pari päivässä, tai sitten piirtämisessä voi olla pari päivää väliä.

Viimeisen vuoden aikana tuotteliaalla Räsäsellä on syntynyt 145 sarjakuvaa, jotka hän on koonnut blogiin.

– Idea blogisarjiksiin syntyi kun ostin toissa kesänä mustan hatun. Sain idean. Hahmot ovat alter egojani, ja voisin piirtää itsestäni ja elämästäni. On helppo piirtää siitä mitä tuntee. Onhan niissä sarjakuvissa aika henkilökohtaisuuksiinkin menty, siellä on ryypätty ja kustu housuun, hän myöntää.

Vastavirtaan, vastavirtaan!

Räsänen kertoo innostuneensa teininä underground-sarjakuvista, joissa oli vastavirtaa valtavirtaan nähden.

– Ne olivat vähän sellaista sekoilua. Olen saanut niistä erittäin paljon vaikutteita. Mielestäni soppaa pitää sekoittaa vähän ja lisätä vähän suolaa, niin hyvä tulee, Räsänen heittää vertauskuvia.

Sarjakuvien piirtämisen Räsänen aloitti jo teini-ikäisenä, jolloin hän innostui piirtämään sarjakuvalehteä kaveriporukassa.

– Sitä ilmestyi viisi numeroa, mutta itsellä piirtäminen jäi päälle. Olen ollut pitkään pöytälaatikkopiirtelijä, enkä ikinä viitsinyt tyrkyttää kuviani minnekään. Ne olivat enemmän omien juttujen purkamista itselle, ja samalla sai pitää kynää liikkeellä.

Räsänen kertoo, että hän piirtää pääsääntöisesti mustavalkoisia sarjakuvia.

–Värit ovat olleet minulle aina hirveän vaikeita. Mustavalkoisuus ja sarjakuva on siksi ollut minulle aina ykkönen. Tykkään tasaisista väripinnoista, ehkä painoalakin on siihen vaikuttanut, painopinnan valmistajana toimiva Räsänen tuumaa.

Teksti ja kuva: Suvi Lyhykäinen

Lue lisää lehdestä nro 33/2015.

Share This