Laulaja Veikko Lavi esiintyy Joensuun työväenyhdistyksen 95-vuotisjuhlassa 10. maaliskuuta 1983. Kuva: Pohjois-Karjalan museo, Viikko Pohjois-Karjala lehden kokoelma.

Korkeat aatteet ja ihanteet ovat aina inspiroineet ihmistä. Jokaisen aikakauden myötä on voitu muodostaa yhteisöjä, jotka ovat pyrkineet samoihin tavoitteisiin ja päämääriin. Työväenliike on niiden suomalaisten perustama, jotka tahtoivat koota voimansa työläisten tulevaisuuden ja elinolojen kohentamiseksi.

Saman ammatin piirissä toimivien, kuten sahojen työväen, metsätyömiesten, tehdastyöläisten ja rautatieläisten on ollut tarkoituksenmukaista kokoontua yhteisten lippujen alla ja taistella oikeuksiensa puolesta.

Joensuussa työväenliikkeen järjestäytyminen tapahtui varhain, sillä Joensuun Työväenyhdistys on perustettu jo vuonna 1888. Samoihin vuosiin Euroopassa ajoittui sekä kansallisvaltioiden synty että Suomessa kansallisen heräämisen varhaiset  vaiheet.

Kun Suomen itsenäistymisen vaatimat raskaat koettelemukset, kansalaissota ja poliittisten ääriliikkeiden nousu oli kestetty, saattoi työväen kulttuurikin löytää omat toimintamuotonsa.

Sosialidemokraattinen liike ja Joensuun Työväenyhdistys saivat hyvät kokoontumistilat, kun Joensuun työväentalo valmistui 1908 nykyisen Kauppakatu 32: n tontille.

Hyvien harrastusten talo

Työväen näytelmäseuran perustamispäätös Joensuussa oli tehty maaliskuulla 1909, ja sen tehokkuutta kuvastaa se, että alusta asti oli Työväenyhdistyksen kirjoihin merkitty kulissimestarin toimi. Helmikuun 1911 numerossa oli Karjalatar-lehdessä käytetty näytelmätoiminnasta nimeä ”Joensuun Työväen Teatteri”.

Vaikka teatterin tekijöillä olikin hallinnollisia ongelmia, niin taiteen tekeminen ei siitä oikeastaan kärsinyt. Heti Joensuun työväentalon valmistuttua oli esitetty kevätkaudella 1909 jo yhdeksän näytelmää. Monikin näytelmä oli kirjoitettu, harjoitettu ja esitetty vain tietyn ainutkertaisen tapahtuman, juhlan tai illanvieton ohjelmaksi.

Arkistoista näkyy mm. näytäntökauden 1914 ohjelmisto: ”Rantakylän paroni”, ”Pirun kirkko”, ”Nuori Mylläri”, Aleksis Kiven näytelmä ”Seitsemän veljestä”, Molie´ren ”Saituri”, klassikkonäytelmä ”Roinilan talossa” ja ”Sherlock Holmes” sekä ”Kylän heittiö”. Komediatarjontaa edusti kansannäytelmä ”Junula ja Tanula” sekä ”Sysmäläinen”, kun taas eurooppalaisia virikkeitä tarjosi draama ”Vanha Heidelberg”.

Uuden työväentalon upean näyttämön avajaisnäytelmäksi osui venäläisen kirjailija Maksim Gorkin näyttämöteos ”Pohjalla”. Sen ensi-ilta oli loppiaisaattona 1909. Julkaistussa arvostelussa todettiin ”kulissit huolellisesti tehdyiksi” ja näyttelijöiden ”pukineet sopiviksi”, mutta arvostelijan mielestä ”esiintyjien maskeeraus ei ollut sattuva”.

Ainakin ensimmäinen yritys valloittaa joensuulaiset katsojat ”kurkotti omien mahdollisuuksien yläpuolelle”. Siitä huolimatta voi vain kuvitella, kuinka suuren innostuksen vallassa  olivat esiintyjät ”premiääriä” (ensi-iltaa) valmistelleet. Kuitenkin työväenlehti ”Rajavahti” toivoi teatteripalstalla kantaa ottavaa teatteria Joensuuhun.

”Rajavahti” ripitti talvella 1913 näytelmien valintaa: ”Teatteri on köyhän kirja. Työväen näyttämö, joka luo porvarillisen katsomuksen mukaisia näytelmiä, tekee työväestölle huonon palveluksen, sillä se kasvattaa katsojista porvareita”.

Työväen näyttämön ensimmäinen ammattijohtaja oli Kansannäyttämöltä siirtynyt ja vakinaiseksi palkattu Kaarlo Nissinen, joka vuoden 1911 lopulla muutti Joensuuhun ja nautti täällä 150 markan kuukausipalkkaa.

JOENSUU/ Unto Martikainen

Lue lisää lehden nrosta 44/2017.

Share This