Pidätyskuva. Simo Puputti passitettiin jatkososan alussa Vankipataljoonaan. Hän loikkasi vihollisen puolelle ja palasi desanttina Suomeen. Kuva: Kansallisarkisto, EK-Valpo / Vankipataljoona-teos

Jatkosodan alussa, hyökkäysvaiheessa, Suomen armeijassa tehtiin vähintäänkin erikoinen kokeilu: turvasäilöön suljettuja suomalaisia kommunisteja ja vasemmistolaisia passitettiin rintamille sotimaan aateveljiään vastaan. Kuinka kokeilu Itä-Karjalassa onnistui?

Elettiin syyskesää 1941. Jatkosotaa käytiin jo, ja Suomen armeijalla oli kiire saada rivit järjestykseen, voimavarat tehokkaasti käyttöön. Niinpä täydennystä joukkoihin haettiin myös maamme vankiloista.

Hanke eteni ensi alkuun näin.

Vangeista koostuvan Erillinen pataljoona 21:n komentajaksi määrättiin rivakoista otteistaan tunnettu, monissa kahakoissa karaistunut ja itsekin nuoruudessaan vankilassa taposta istunut jääkäriupseeri Nikke Pärmi.

Hänen Vankipataljoonaansa Riihimäelle saapui syyskuussa 1941 Sukevan keskusvankilasta ja Pelson varavankilasta 464 miestä. He olivat syyllistyneet rikoksiin sotilaskuria vastaan, mutta joukossa oli jokunen murhamieskin.

Köyliön varavankilasta Riihimäen koulutuskeskukseen passitettiin 289 ryömäläistä ja kommunistia. Tässä joukossa oli myös Suomi–Neuvostoliitto-Seuran toimijoita. Tiukkoja aatteen miehiä kaikki.

Vankipataljoona läksi Riihimäeltä kasarmin raiteelta etulinjaan Itä-Karjalaan kahdella junalla tiistaina 9. syyskuuta. Sitä ennen Pärmi oli välittänyt miehille Mannerheimin terveiset ja toiveen; pataljoonasta tehtäisiin yksi Suomen armeijan valiojoukoista. Tämän jälkeen kajautettiin vielä yhteinen eläköön-huuto isänmaan kunniaksi.

Kaikki oli hyvin, teoriassa.

Isänmaa kutsui taas.

Kari Kumpulampi

Lue lisää lehdestä nro 6/2018

Share This