Harmony Sisters 6.9.2017. Kuva: Johanna Kokkola

Pikkupoikana tykkäsin ja vielä isona poikanakin tykkään lauluyhtye Harmony Sistersin esityksistä. Tietysti levyiltä niitä kuuntelin ja kuuntelen.

Harmony Sisters, suomalainen, norjalais-kotkalainen sisarkolmikko (presidentti Martti Ahtisaaren serkkutyttöjä) oli ennen sotia ja varsinkin sotien aikana lähes kansainväliseen maineeseen kohonnut tyttöyhtye. Tytöt olivat nimeltään Vera, Maire ja Raija Valtonen.

Harmony Sisters kiersi jatkosodan aikana Eurooppaa kansallissosialistisen Saksan viihdytysjoukoissa. Sodan jälkeen, taustansa vuoksi, yhtye ei voinut enää levyttää Suomessa. Muistan kuitenkin Maire Valtonen-Ojosen tumman, kauniin äänen joissakin 1950-luvulla äänitetyissä levyissä.

Uteliaalla ilolla tervehdin näistä tytöistä tehtyä musiikkinäytelmää, Harmony Sisters, Joensuun Kaupunginteatterissa. Ensi-ilta oli suurella näyttämöllä 22. syyskuuta.

Näytelmän käsikirjoituksen on tehnyt Elina Snicker ja ohjauksesta vastasi Aino Kivi.

Esitys kuvasi näiden sisarusten elämänvaiheita 1950-luvulle saakka. Tietysti oli mukana paljon Harmony Sistersin aikakauden musiikkia, monenlaista.

Kaikkein ensiksi antaisin ison tunnustuksen esityksen näyttelijöille. Valtosen sisaruksia esittivät Maria Sarkkinen, Mirva Kuivalainen ja Suvi-Maaria Virta. He kaikki tekivät vivahteikasta, eläytyvää näyttelijätyötä. Samoin muutkin näyttelijät: Petteri Rantatalo, Hans Stigzelius, Minna Maaria Virtanen, Anna Ojanne ja kapellimestari Petri Tiainen, kaikki monessakin osassa, ansaitsevat ihailtavat kiitokset. Samoin pukusuunnittelija Katri Tuukkanen, koreografi Ari Numminen ja näyttämötekniikan toteuttajat.

Esitys kuvasi siis Valtosen sisarusten elämänvaiheita heidän Pelastusarmeijalaisesta lapsuudestaan lähtien. Ohjauksen monivivahteinen, teatteria osaava ja ymmärtävä tyyli tehosi.

Mutta nyt iso miinus: Esitys oli kertakaikkisesti liian pitkä. Ensimmäinen näytös kesti melkein puolitoista tuntia. Toinen näytös alkoi puuduttaa katsojaa. Siinä tyttöjen elämäntarina synkistyy, mutta mitään draamallisesti uutta se ei tuo esiin. Lyhentää olisi saanut – paljonkin.

Mutta kyllä Joensuun Kaupunginteatteri Harmony Sistersillään täytti ainakin osittain minunkin odotukseni.

Heikki Kerola

Lue lehdestä nro 39/2017.

Share This