kailaheimo4Maalari maalaa taloa, filosofi kirjoittaa kirjoja. Sinistä ja punaista, pohdintaa ja päättelyä.

Siinähän ei ole mitään ihmeellistä, että filosofi vapaa-ajallaan tarttuu myös pensseliin ja harrastaa maalausta. Mutta jos maalari alkaa tuottaa filosofisia tekstejä, siinä on.

Tai ainakin siltä tuntuu kontiolahtelaisesta Markku Kailaheimosta. Hän julkaisi viime vuonna esikoisteoksensa Kirjoituksia stoalaisuudesta ja nyt toinen kirja on viimeistelyvaiheessa.

Kansakoulupohjalta. Maalariksikaan ei ole ammattikoulutusta, mutta töitä on Kontiolahden kunnan palveluksessa riittänyt jo 35 vuotta.  Laudankannostahan se alkoi, mutta nyt on ammattinimike maalari.

– Taidan olla jonkinlainen perfektionisti, tuumaa Kailaheimo. Sama pätee olipa kyse maalarintöistä tai kirjoittamisesta.

– Joskus se vaan on jätettävä käsistään, loputtomiin ei voi hioa jos meinaa valmista saada.

Toinen teos oli jo pitkälti mielessä ensimmäisen syntyessä. Apurahan ja kuusiviikkoisen vapaan turvin se myös tuli kirjoitettua suhteellisen nopeasti.

Ensimmäisen kirjan julkaisemisen voi sanoa olleen vuosikymmenten projekti. Kirjoittaminen on kiehtonut aina, mutta ensimmäinen romaanikyhäelmä – kirjoittajan itsensä termiä lainaten – tuli kustantajalta palautuskuoressa.

Vaikka sen julkaisemisesta oli jo suupuheilla sovittu. Kustannustoimittaja kuitenkin vaihtui ja suunnitelmat muuttuivat.

Tekstistä kuitenkin sorvautui näytelmä ’Kun on niin ryynistä’, joka myös sai kantaesityksensä Lauri Jäniksen ohjaamana Kontiolahden kansalaisopiston näytelmäpiirissä, vapaa-aikatalon näyttämöllä.

– Kyllähän siinä sydän verta vuoti, muistelee kirjailija ensitekstinsä työstöä.

Filosofia ruokkii tiedonjanoa

Filosofian pariin ohjasi oma elämä. Markku Kailaheimo huomasi viinan vievän miestä, ja päätti lopettaa. Riippuvuudesta irti pääsemiseksi on tarpeen joku vahva kiinnostuksen kohde.

Filosofiset tekstit osoittautuivat sellaisiksi. Kaverit kyllä kaikkosivat, ovikello eikä puhelin soi kutsuvasti yömyöhällä. Mutta filosofia ei petä, kuten viisaat ovat tietäneet jo vuosisatojen ja -tuhansien ajan.

Jano kasvaa juomalla, tiedonjano lukemalla. Pian tulee tarve ryhtyä keskustelemaan filosofisten teosten kirjoittajien kanssa. Sitten eivät reunamerkinnät riitä, vaan täytyy alkaa kirjoittaa vuoropuhelua, tai kirjettä.

Tähän tapaan syntyi Kirjoituksia stoalaisuudesta, epätieteellisiä tarkasteluja. Kirjokannen kustantama teos on jo saanut ammattilaispiireistä varauksettomia kehuja. Filosofian ei siis tarvitsekaan olla pelkästään akateemisia varten.

Esikoiskirjailija kiitteleekin ammattilaisia, joilta sai tukea ja kannustusta eri vaiheissa. Kaikkiin kysymyksiin löytyi vastauksia, teksti tuli läpikäydyksi ja korjailluksi ennen julkaisua.

Yhteistyö jatkuu myös toisen kirjan kohdalla. Esimerkiksi Ciceron kirjeistä Kailaheimo on saanut käyttöönsä vielä julkaisemattomia käännöksiä.

Toinen kirja keskittyy henkilöön, se kertoo Brutuksesta. Syksyllä ilmestyvä teos ei ole jatkoa ensimmäiselle, mutta koska käsitteistöä avataan ensimmäisessä, voi toinen olla vaikea ymmärtää itsenäisenä teoksena.

Teksti ja kuva: Riitta Mikkonen

lue lisää lehdestä nro 13/2016.

Share This