Pentti Väistö, Tuula Koponen ja lentävä rautapotsi nimeltään Jörkka. 90-vuotias Jörkka lähti Pentin mukaan Nurmeksen rompetorilta. Tuula pitää kädessään uunituoretta potsikirjaa, josta löytyy kaikkien kerättyjen potsien tarina.

Pentti Väistö, Tuula Koponen ja lentävä rautapotsi nimeltään Jörkka. 90-vuotias Jörkka lähti Pentin mukaan Nurmeksen rompetorilta. Tuula pitää kädessään uunituoretta potsikirjaa, josta löytyy kaikkien kerättyjen potsien tarina.

Possupitäjäksi kutsutun Tohmajärven Nymanin museoalueelle on avattu uusi potsinäyttely. Se koostuu yli 100 potsiesineestä, jotka Pentti Väistö ja Tuula Koponen lahjoittivat Tohmajärven kunnalle.

Pawel, Alitsa ja Jörkka. He ovat kolme tähtihahmoa Nymanin museoalueen navetassa, jossa on juuri avautunut uusi, pysyvä potsinäyttely. Alun perin näyttely muodostui Tohmajärven kunnalle lahjoitetuista potseista, mutta jo nyt näyttelyyn on tullut pari uutta asukasta lisää. Esinelahjoituksen kunnalle tehnyt Pentti Väistö kertookin, että näyttely karttuu ajan mittaan, sillä ihmiset voivat tuoda lisää omia potseja näyttelyyn.

– Tuotavilla possuilla on kuitenkin oltava ansioluettelo kunnossa, ja tarina kerrottavana, hän selventää.

Väistö on luvannut kartuttaa näyttelyä itsekin lisää, ja tuoda sinne joka kesä vähintään yhden uuden potsin.

Laatikosta kaikille silmille

Possuarmeijan tarina alkaa jo vuodesta 1987. Silloin Väistö aloitti työskentelyn sanomalehti Karjalaisessa, ja häntä pyydettiin kirjoittamaan pakinapalstaa.

– Mietin nimimerkkiä, ja mieleeni tuli Maiju Lassilan teos Tulitikkuja lainaamassa, jossa Vatasen utelias potsi karkaa Joensuun kaupungille. Niinpä otin käyttöön nimimerkin Vatasen Potsi. Työpaikalla minua alettiin kutsua potsiksi, ja ihmiset toivat minulle tuliaisiksi sikaesineitä matkoiltaan, Väistö muistelee.

Possutuliaiset innostivat Väistöä itsekin keräämään potseja eri puolilta maailmaa, enimmäkseen Euroopan eri maista. Kaukaisimmat ovat matkustaneet Tohmajärvelle Meksikosta ja Kuubasta, viimeisin hankinta on Bulgariasta viime talvelta. Suuri possujoukko toi mukanaan Väistölle myös säilytysongelmia – yhtenäinen kokoelma jakautui kodin eri huoneisiin ja osa possuista meni laatikon kätköihin.

– Nyt avautunut Potsila mahdollistaa, että kaikkia potseja voi katsella kerralla, kotona se ei ollut mahdollista.

Unkari kutsuu

Potsikokoelma on yksi monista asioista, joista Väistö ja Koponen ovat luopuneet viimeaikoina. Talo on jo myyty, ja tavaroita hävitetty pitkin kevättä ja kesää. Ostajia on riittänyt ja pihamaalla on palanut juhannuskokko useammin kuin vain keskikesän valoisimpana yönä.

Elokuun loppuun mennessä pariskuntaa kutsuu Unkari, jossa he ovat asuneet aiemminkin. Nyt he muuttavat pieneen taiteilijakaupunkiin, Szentendreen, joka on kuvataiteen, keramiikan ja käsityöläisten kaupunki Tonavan rannalla. Päätös muuttaa Unkariin syntyi viime keväänä, jolloin Koponen ja Väistö palasivat Suomeen edelliseltä pitkältä reissultaan.

– Olemme olleet joka vuosi syksystä kevääseen Balkanilla ja eri puolilla Eurooppaa, Koponen kertoo.

Matkustelu on siis ollut jo vuosien ajan tapa, ja kesäksi toimittajapariskunta on palannut Pohjois-Karjalaan.

– Tulomatkalla päätimme, että nyt asia muuttuu toisinpäin. Aiomme kuitenkin jatkossakin tulla Suomeen kesäisin, Väistö tokaisee.

Teksti ja kuvat: Suvi Lyhykäinen

Share This