badd-2Lieksan Teatterilla oli ensi-ilta lauantaina 19.11. Esitettävänä oli näytelmä suomalaisesta (varsinaissuomalaisesta, somerolaisesta) rock-tähdestä, Rauli Badding Somerjoesta. Hänhän oli aikoinaan varsinainen legenda, joka eli vuosina 1947–1987. Oliko hän sittemmin unohdettu ja nyt uudelleen löydetty?

Monivivahteisen käsikirjoituksen ovat laatineet Pärttyli Rinne ja Tuomas Timonen. Lieksan esityksen ohjaus on Tero Sarkkisen.

Esityksessä oli mukana toistakymmentä näyttelijää, lähes kaikki useissa rooleissa. Elävä musiikki oli tehosteena. Käsiohjelman mukaan ”nopeasti ja epävarmasti kiireessä kasatun rock-orkesterin” johtajana oli Sami Ehrukainen.

Tästä lieksalaisnäyttelijöiden musiikkinäytelmästä tuli sellainen, että en muista pitkään aikaan kokeneeni toista niin vaikuttavaa teatteriesitystä.

En osaa itsekään tarkemmin eritellä, mistä kaikesta tämä johtui. Ohjaus oli ajateltua ja ammattitaitoista, lavastus, puvut ja valot ynnä muut samoin, ja tuon ”kiireessä kasatun rock-orkesterin” esityksiä yleisö suorastaan odotti.

Näyttelijät olivat innostuneita ja eläytyviä. Kaikki saivat eri rooleistaan irti kukin omanlaisensa tyypin. Baddingin tarinassa on riitaa, menestyksiä ja menetyksiä. Siinä on aidosti naurattavia kohtauksia, jotkut oikein tyylikkäästi karrikoitujakin. Mutta siinä on myös surullisia kohtauksia, jopa tragediaksi muuttuvia. Tunnustaisinko, että loppukohtauksessa tämän kirjoittajan silmästäkin tipahti kyynel.

Baddingin roolissa oli kolme esiintyjää. Lapsi-Baddingina oli Sanna Markoff, nuorukais-Baddingina Tuomas Salopuro ja lopun iän Baddingina Ensio Kortelainen. Jokainen heistä teki persoonallisen, eläytyvän roolityön, katsojalle mieleen jäävän.

Kuten sanoin, koko muu runsaslukuinen näyttelijäporukka osoitti taituruutensa monissa eri roolissa.

Lieksan Badding-esitys menee vielä useampia kertoja. Kehottaisin katsomaan. Koette teatterielämyksen!

Teksti: Heikki Kerola

Share This