Yksi Lieksan demareiden ehdokkaista on neljä kautta valtuustossa istunut Arja Kiiskinen.

Viikko Pohjois-Karjala haastatteli kolmea Lieksassa vaikuttavaa tai vaikuttanutta demaripoliitikkoa, ja kysyi heiltä, millaisena he näkevät Lieksan tilanteen ja tulevaisuuden seutukuntana ja demarikaupunkina. 

Lieksan maaliskuisia katuja pyyhkii armoton tuuli, jollaiset ovat tavanomaisempia syksyllä loka-marraskuun aikaan. Ei se mitään, sää sopii hyvin mielikuvaan paikkakunnasta, joka sijaitsee kehäkolmoselta katsottuna äärimmäisessä idässä, periferiassa, Länsi-Siperiassa tai susirajalla. Mitä nimiä näitä nyt onkaan.

Viimeisimmän määritelmä teki Helsingin Sanomat (26.2.) muutaman viikkoa sitten, kuvaamalla Lieksan edustavan ”riutuvaa itää”. Tämä kirjoitus innoitti jopa kaupungin poliittista ja virkamiesjohtoa vastaamaan olevansa otettu siitä, että Lieksaan otetaan aina yhteys, ”kun täytyy löytää esimerkki syrjässä olevasta, kituvasta erämaakaupungista”.

Nyt kun tälle riutumisen tielle on lähdetty, niin jatkettakoon teemaa myös kaupungin poliittisen tilanteen ja erityisesti demareiden näkökulmasta. Puhtaasti numeroiden valossa Lieksan demareiden kehitys on ollut kieltämättä alakuloinen: esimerkiksi kunnallisvaalien demariehdokkaiden määrä on liki puolittunut kahden vaalikauden aikana (2008: 48 – 2012: 37
– 2017: 27).

Myös lieksalaistaustaisten kansanedustajien suhteen on oltu Lauri Kähkösen jälkeen katkolla, vaikka vahvalla demarikaupungilla on ollut eduskunnassa perinteisesti vahva edustus: runsaan sadan vuoden aikana on Lieksa ollut vain kolme kertaa ilman omaa edustajaa Arkadianmäellä.

Viikko Pohjois-Karjala haastatteli kolmea Lieksassa vaikuttavaa tai vaikuttanutta demaripoliitikkoa, ja kysyi heiltä, millaisena he näkevät Lieksan tilanteen ja tulevaisuuden seutukuntana ja demarikaupunkina.

Arja Kiiskinen

Yksi Lieksan demareiden ehdokkaista, neljä kautta valtuustossa istunut Arja Kiiskinen, istahtaa paikallisen kahvilan pöytään ja myöntää, että varsinkin nuoria on ollut nyt vaikea saada ehdolle.

– Tosin ei nuoria ole oikein saatu ehdolle edellisissäkään valeissa, Kiiskinen miettii.

Kiiskinen itse oli kuntavaaleihin ensi kertaa ehdolle lähtiessään 36-vuotias. Silloin elettiin vielä markka-aikaa, Kiiskinen hahmottaa nopeasti rientävää aikaa.

– Olin silloin Lieksan urheilijoiden puheenjohtaja, kun Ossi Muikku tuli ehdokaslomakkeiden kanssa ja haki minulta nimen paperiin. Menin heti ensi yrittämällä läpi ja olin Lieksan valtuuston nuorimpia, Kiiskinen muistelee.

Kiiskisellä ei ole nuorisokatoon mitään tyhjentävää selitystä. Yhdeksi syyksi hän epäilee sitä, että paikkakunnalla on eletty valtavaa murrosta muutenkin kuin politiikassa. Nuoria on yksinkertaisesti muuttanut pois valtavasti.

– Toisaalta on varmaan menty liikaa vanhusprofiililla ja yhdellä kärjellä. Kaikkinensa sanoisin, että huomio keskittyy liikaa vaaleihin, kun oleellisempaa olisi vaalien välinen aika, ettei hylätä ihmisiä silloinkaan, Kiiskinen arvioi.

Kiiskinen kuitenkin näkee, että Lieksan henkisen alakulon kuoppa on jo ohitettu. Maahanmuuttajaongelmista puhutaan enää harvakseltaan, ja viime vuosina työllisyyteenkin on saatu positiivista nostetta varsinkin Binderholzin kauppojen ja investointien ansiosta. Myös kaupungin keskustaa ja liikuntapaikkoja on kehitetty.

– Opiskelupaikat, liikuntapaikat, terveyspalvelut, kaupat ja työpaikat ovat tärkeä vetovoimatekijä, että Lieksaan on saatu viime vuosina myös paluumuuttajia, Kiiskinen sanoo.

Teksti ja kuvat: Arto Miettinen

Lue lisää lehdestä nro 12/2017.

Share This