Konevitsassa pääsee kohtaamaan luostarin ja ajan muuttumisen tunnelman. Saari on välillä ollut sotilaskäytössä ja poissa kartaltakin.

Konevitsassa pääsee kohtaamaan luostarin ja ajan muuttumisen tunnelman. Saari on välillä ollut sotilaskäytössä ja poissa kartaltakin.

Laatokka kiehtoo. Se on niin lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Laatokka on osa itäsuomalaista historiaa, puolet siitä osana äitikartan hameenhelmaa. 

Järven ympäri kiertäminen on matka menneeseen, mutta erityisesti Leningradin alueen puolella myös näkymä nyky-Venäjään ja viittaus tulevaankin.

Laatokka itsessään lienee hyvin entisellään: yhtä aikaa houkuttelevan kauniina ja kiehtovana, hetken päästä uhkavana ja pelottavana.

Järven voi kiertää myös kaukaa, ja niin on tehtäväkin, jos haluaa mahdollisimman hyviä teitä ja mahdollisimman nopeasti edetä. Silloin itse järvi jää tosin näkemättä, mutta tuleepa kierrettyä.

Rantateillä ei monta turistibussia tule vastaan, eikä tietysti Laatokkakaan koko ajan sivusilmässä pilkota, mutta sen verran, että tietää suuruuden äärellä olevansa.

Maiseman voi nähdä masentavana, jos katsoo vain jättiputkien peittämiä peltoja tai ränsistyneitä rakennuksia; yhtä lailla huonoon kuntoon ovat päässeet – tai kokonaan kadonneet – niin suomalaisten rakentama kirkko kuin neuvostoajan kolhoosin tai sovhoosin rakennukset.

Heinäkuun alkupäivinä oltiin tohmajärveläisen matkanjärjestäjän Carelian Wildguysin eli Paavo Pakarisen järjestämällä Laatokan kierroksella. Kuljetuksesta vastasi polvijärveläinen HT-Liikenne eli Hannu Tirronen.

Kiertosuuntana oli vastapäivään, ja ensimmäinen kosketus Laatokan sineen Sortavalassa. Sen satamasta pääsee myös yhdelle järven suurimmista saarista, Valamoon, mistä saisi kyllä hyvän kuvan Laatokasta, mutta nyt jätämme sen retken tekemättä ja jatkamme Lahdenpohjaan.

Matkailu hiipunut

Venäjän ortodoksinen kirkko kunnostaa luostareitaan vähitellen. Aleksanteri Syväriläisen luostari on helposti saavutettavissa ja suosittu, myös sen kunnostamiseen on panostettu nopeammassa tahdissa.

Venäjän ortodoksinen kirkko kunnostaa luostareitaan vähitellen. Aleksanteri Syväriläisen luostari on helposti saavutettavissa ja suosittu, myös sen kunnostamiseen on panostettu nopeammassa tahdissa.

Lahdenpohja on paikkakuntia, joihin liittyy monella suomalaisella muistoja. Niin tälläkin retkellä käytiin etsimässä vanhaa osuuskauppaa, kuvaamassa matkamuistoksi reissunsa lapsuusmaisemiinsa perumaan joutuneelle.

Jaakkiman kirkosta on jäljellä seiniä, Kurkijoen kirkosta vähemmän. Venäläisten näyttävästi tekokukitettuja suuren isänmaallisen sodan muistomerkkejä, suomalaisten seppeleet omillaan kuihtuneita.

Syytä ilahtua on Venäjän ortodoksisen kirkon luostareista. Laatokan saarilla olevat Valamon ja Konevitsan luostarit kokevat uutta tulemistaan osin suomalaisen ja kansainvälisenkin avun ja talkoiden turvin.

Valamo on suurempi ja tunnetumpi, sinne pääsee esimerkiksi Sortavalasta kantosiipialuksella. Tällä reissulla poikkesimme Konevitsan saarelle, jonne on yhteys Sortanlahdesta, Käkisalmen eteläpuolelta.

Teksti ja kuvat: Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro 33/2015.

Share This