Valpuri Ahponen vie Kulho-hankkeessa kulttuuria hoitolaitoksiin, kuten tässä tanssiin Helka-rouvan. Taustalla toisia innostamassa Anniina Aunola.

Joskus viime vuosituhannella kulttuurin tuominen hoitolaitokseen voi tarkoittaa sitä, että mammat ja papat tuotiin yhteen saliin esitystä seuraamaan. Hoitajat huokaisivat helpotuksesta saatuaan porukan kasaan ja istuivat itsekin kuulolle, osa vilahti taukohuoneeseen.

Tällä vuosituhannella toteutetaan kuntouttavaa hoito-otetta, mikä yksinkertaistaen tarkoittaa että asiakasta kannustetaan olemaan aktiivinen oman terveytensä ylläpidossa ja edistämisessä. Arkirutiineissa siihen hoivahenkilöstö on jo kouliintunut.

– Voimavaralähtöistä työotetta, ajantasaistaa projektipäällikkö Auli Partio käsitteitä. Käsitteistä riippumatta tavoite on kuitenkin yksiselitteinen: edistää sekä asiakkaan tai potilaan vointia että työntekijän jaksamista ja työn tehokkuutta.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallinnoimassa, Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa Hyvinvoinnin lisääminen hoiva-alalla kulttuuritoiminnan keinoin eli tuttavallisemmin Kulho-hankkeessa tavoitteena on, että myös kulttuuri tuodaan kiinteäksi osaksi arkea.

Kahden ja puolen vuoden hankkeessa vahvistetaan sosiaali- ja terveysalan henkilökunnan omaa taide- ja kulttuurialan osaamista ja harrastuneisuutta sekä rohkaistaan ja innostetaan heitä käyttämään sitä työssään asiakkaidensa hyväksi.

Projektipäällikkö Auli Partio antoi vinkin, että Juuassa on lähdetty esimerkillisesti hankkeeseen mukaan, joten sinne siis katsomaan miten homma käytännössä tehdään.

Tanssit Kotikalliossa

Vanhusten Palvelukeskus Kotikalliossa on talvisena maanantaina alkamassa tanssin ja liikeilmaisun työpaja, jota vetää kuopiolainen Anniina Aunola.

Ruokasaliin on kokoontunut kirjava joukko varsin virkeänoloisia ikäihmisiä. Osa omin jaloin, osa pyörätuolillaan rullaten. Koko porukka asettuu samaan piiriin ja joukko hoitajia sinne sekaan. Kaikilla nimilaput rinnassaan.

– Tiedätkö Aune miksi olet Aune? Millaista on olla Maija? Entäs Aarne?

Anniina Aunola kyselee jokaiselta vuorollaan tutustumiskysymyksiä. Moni tietää syyn miksi on juuri sen niminen kuin on, kuka nimen on keksinyt ja kysymykseen vastataan mielellään, jopa ylpeänä.

– Äiti selitti että muut olivat harjoituskappaleita, selittää Ensio omaa nimeään, jota harvemmin lapsikatraan nuorimmaiselle annetaan. Yhtä hyvin tuntuu muisti pelaavan kaikilla.

Paljastuu, etteivät kaikki ole elämässään tanssia ehtineet, eivätkä kaikki sitä ole kaivanneetkaan. Toisille se taas on ollut juhlaa arkisen aherruksen keskellä.

Töppösvipatus käynnistyy siitä hetkestä, kun alkaa musiikki soida. Luovasta tanssista ei kukaan tunnusta kuuleensakaan, mutta äkkinäinenkin näkee heti miten musiikki pistää väreilemään niin suupielet kuin sormet ja varpaatkin.

– Luulin, että teillä on jäykät jalat, kehuu ohjaaja ohjattaviensa antautumista musiikin vietäväksi. Hoitajat Aune, Merja ja Seija sekä hanketyöntekijä Valpuri ovat mukana viemässä tanssiin, ja jokainen pääseekin mukaan niin kuin vointi antaa myöten.

– Jo toisen liikkeen katsominen tuottaa mukavaa oloa, tietää Anniina Aunola.

Ja toden totta, ainakin tämä tanssillinen työpaja näytti täyttävän tavoitteensa: kulttuuria ei tuotu katsottavaksi vaan koettavaksi.

Teksti ja kuvat: Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro 11/2017.

Share This