Jokohan olisi nähty kaikki ihmeet hallituksen taholta? Kun sentään lentonäytöstä myöten on tarjottu hämmästeltävää. Kertakaikkiaan ennennäkemätöntä.

Hyvä viihde on aina paikallaan. Se sopisi vain jättää alan ihmisille, areenoille ja tilanteisiin, joihin se kuuluu.

Hallitus ei ole sellainen paikka, ei ainakaan pitäisi.

En tiedä, oliko mainitun lentonäytöksen takana käsikirjoitus vai perustuiko se improvisaatioon. Lopputulos oli kuitenkin tragikoominen.

Suutari pysyköön lestissään, kuuluu sanonta. Jos suutari päättää ruveta räätäliksi, hänen on hankittava uusi taito ja välineet. Ja jätettävä lestit taakseen.

En viittaa tällä vain siihen, että jos poliitikko ryhtyy pellentöihin, pitäisi olla hauska, naurettavuus ei riitä. Soinilta tämä käy, Sipilältä ei.

Ennemminkin siihen, että jos ryhtyy poliitikoksi, kuten yrittäjä Sipilä teki, pitäisi opetella politiikan säännöt ja toimintatavat. Olemme toki kaikki tietoisia suuntauksesta, joka on saanut lähes hysteeriset mittasuhteet. Yrittäjyys on nostettu kaiken inhimillisen toiminnan mittapuuksi, tavoitteeksi ja arvoksi sinänsä. Koulua myöten, herra varjelkoon.

Mutta yrittäjyys on kuten kolesteroli. Sitä on sekä hyvää, että huonoa. Epäilemättä hyvän yrittäjyyden elementit tuovat politiikkaankin paljon hyvää.

Semmoista ei, ikävä kyllä, ole pääministerimme huomattu tuovan. Sen sijaan on nähty, miten mutkia oiotaan, lakeja tukitaan vapaasti kuin runoutta, voittoa tavoitellaan hintaan mihin hyvänsä.

Politiikassa tarvitaan tahtoa ja tavoitteita. Ennen muuta politiikan täytyy perustua luottamukselle. Luottamukselle jopa hallituksen ja opposition välillä. Nyt näyttää siltä, ettei kukaan voi luottaa mihinkään, asiat eivät ole ennakoitavissa.

Pääministeri ei ole yritysjohtaja. Eikä pelle.

Silti en mahda mitään, että joka kerran, kun Sipilä ilmestyy tv-ruutuun, näen edessäni sarjakuvan Ressu-koiran, joka nahkakypärän liepeet lepattaen kuvittelee huristelevansa koirankopillaan pitkin taivaita Punaisena paronina. Kiusallista!

Leila M. Luukkainen

Share This