Karsikon koulussa opiskeleville Mikael Timoselle (vas.), Jaakko Pieviläiselle, Chere Smithille, Salla Nykäselle, Karoliina Turuselle ja Anni Eroselle on selvää, että kiusaaminen ei kuulu kouluarkeen.

Karsikon koulussa opiskeleville Mikael Timoselle (vas.), Jaakko Pieviläiselle, Chere Smithille, Salla Nykäselle, Karoliina Turuselle ja Anni Eroselle on selvää, että kiusaaminen ei kuulu kouluarkeen.

Lasten maailmassa tyypillinen koulukiusaaminen on levinnyt sosiaalisen mediaan. Enää kiusaaminen ei rajoitu enää koulun aitojen sisäpuolelle, vaan kiusaamista tapahtuu älypuhelimien ja tietokoneiden välityksellä vapaa-aikana. Voidaankin puhua piilokiusaamisesta, sillä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa kiusaamista on vaikea huomata ja hallita. Lisäksi lapsilla on usein iso kynnys kertoa, mitä netissä oikein tapahtuu.

Aina on ollut kiusaajia ja kiusatuksi tulleita, se on fakta joka ei ole sinänsä muuttunut miksikään. Karsikon koulun rehtori Jussi T. Koski sanoo, että se tuntuu olevan ihmisluontoon kuuluva piirre, jota on aina esiintynyt. Kiusaamisen kanavat ovat kuitenkin monimuotoistuneet entisajoista, ja lapset ovat saaneet käyttöönsä uusia välineitä, jotka saavat paljon aikaan niin hyvässä kuin pahassa. Uusilla välineillä Koski tarkoittaa älypuhelinten, tablettien ja tietokoneiden nettimaailmaa ja sosiaalista mediaa.

– Somessa tapahtuu paljon kiusaamista, ja sellaisessa jää paljon asioita valvonnan ulkopuolelle ja piiloon. Vasta kun jotakin isoa tapahtuu, kiusaaminen tulee ilmi. Se on ehkä yksi isoin muutos kiusaamiskulttuurissa, Koski kertoo.

Somen asettuminen osaksi lasten arkipäivää on helposti huomattavissa, ja rehtorin havainnot somekiusaamisesta saavat tukea myös Karsikon alakoulun useilta opettajalta. Koulukuraattori Pirjo Havukaisen mukaan kiusaaminen on siirtynyt selkeästi somen puolelle. Sitä tapahtuu Whats upissa, facebookissa ja muissa sovelluksissa.

Sovellusten kautta tapahtuvaa kiusaamista ei välttämättä näe kouluoloissa laisinkaan.

– Koulussa voi kaikki olla näennäisesti hyvin. Sekä kiusaajalla että kiusatulla on omat kaveripiirinsä, mutta kiusaaminen tapahtuu vapaa-aikana. Se on nykyisin enemmän piilokiusaamista, eikä samanlaista, suoraa tyrkkimistä, Havukainen selventää.

Some painaa päälle

Millaista somekiusaaminen oikein on?

– Joskus kiusaaminen toteutuu vailla alkuperäistä kiusaamistarkoitusta. On hyvin tyypillistä, että kun asiayhteys häviää ja laitetaan jotain läppää somessa eteenpäin lapset toisilleen, niin ystävällismieliseksi vitsiksi tarkoitettu juttu saattaa kääntyä rankemman luokan kiusaamiseksi, kun konteksti muuttuu, Koski toteaa.

Hän sanoo, että muuttuneista toimintatavoista johtuen koulun ja vanhempien yhteispeli korostuu entistä enemmän.

– On vanhempien ja koulun yhteinen asia, että yrittää valistaa lapsia siinä, miten netissä käyttäydytään ja toimitaan ja otetaan toisia huomioon. Joskus siellä saattaa napsahtaa nuorillekin kunnianloukkaussyytteitä, jos tilanteet kärjistyvät pahasti.

Nahistelut arkipäivää

Somekiusaamisen lisäksi lasten elämässä tapahtuu edelleen perinteistä, koulussa tapahtuvaa kiusaamista. Erilaiset selvittelyt alakoulussa oppilaiden kesken ovat arkipäivää.

– Se kuuluu alakouluarkeen, että ainakin mielensä pahoittamista ynnä muuta selvitellään luokissa. Systemaattisempaa, vakavampaa kiusaamista on onneksi harvemmin. Sellaiset otetaan aina käsittelyyn kun niistä saa vihjeen, Koski kertoo.

Kiusaaminen sinänsä on hyvin moniulotteinen ja vaikea aihe, sillä olennaista on jokaisen yksilön henkilökohtainen kokemus kiusatuksi tulemisesta.

– Se voi olla hyvinkin monenlainen juttu, joka saa ihmisen olon kiusatuksi. Ne voivat olla sivustakatsojan mielestä ihan pieniä ja naurettavia asioita, mutta jos ne toistuvat ja esitetään tietyssä hengessä, niin ne voidaan kokea kiusaamiseksi.

Koulukuraattori Havukainen puolestaan määrittelee kiusaamisen systemaattiseksi toiminnaksi, joka kohdistuu alakynteen joutuvalle. Kiusaaminen ei ole tasavertaista nahinointia.

Kiusaamiskulttuurin kitkemiseksi lääkkeenä on asioista avoimesti puhuminen ja hyväksyvä ilmapiiri.

– Koulussa olennaiseen rooliin nousee se, että asioista puhutaan luokissa avoimesti ja kannustetaan kertomaan opettajalle, jos jostain tulee paha mieli, Koski sanoo.

Kysymys ei ole kuitenkaan kantelukulttuurista. Lapsia muistutetaan, että hänellä on oikeus ja velvollisuus tulla puhumaan aikuiselle ja tällä tavalla lapsia yritetään rohkaista puhumaan tunteistaan.

– Loppupeleissä kysymys on siitä, että lapsia opetetaan tunnistamaan ja arvostamaan omia tunteitaan.

Teksti ja kuvat: Suvi Lyhykäinen

Lue lisää lehdestä nro 17/2016.

Share This