Salli Kärki (oik.) tarvitsi Outi-siskonsa kantoapua.

Hilippa, Lieksan kaupungin kirjastoauto, pysähtyy Lieksakodin parkkipaikalle. Päivän ensimmäisen pysäkin ensimmäinen asiakas Maila Rokkonen kapuaa autoon sisään.

Sottasin, onko se kirjastoautopäivä, Maila tuumaa palauttaessaan nipun äänikirjoja.

Hän on kuunnellut läpi Anneli Kivelän Katajamäki-viihderomaanisarjan. Rauno Tolvanen, kirjastovirkailija ja kuljettaja samassa persoonassa, tarjoaa jatkoksi Kätkäläisen jättipottia. Äänikirjoissa cd-levyjen rinnalle ovat tulleet tietokoneille ladattavat e-äänikirjat.

− Minä en sen takia tietokonetta hanki. Mennee leikittelyksi, eläkeläisrouva tuhahtaa.

Maila on ollut ikänsä lukuihmisiä, mutta heikentynyt näkö on pakottanut siirtymään valmiiksi luettuun.  Vanhukselle kirjojen maailma on tärkeä virike ”kun on pimmeet illat ja yönseudut”.

Kaikki tuttuja

Rauno avittaa Mailaa kapuamaan autonrappuset alas. Tarvittaessa kuljettaja kiikuttaa uudet lainat sisälle huonojalkaisen asukkaan kotiin ja ottaa palautuvat aineistot mukaansa. Hän saattaa jopa valita uudet luettavat asiakkaansa puolesta.

− Kaikki ovat tuttuja persoonia, Rauno Tolvanen selvittää yksilöllisen palvelun mahdollisuutta.

Hän pitää kirjastovirkailijaa välittäjäaineena, jonka on osattava markkinoida ja opastaa kirjaston ehtymättömään aineistoon. Virkailijan on myös pidettävä silmänsä auki ja kuunneltava asiakkaidensa toivomuksia tarkalla korvalla, jotta suhde jatkuisi.

Mutta ihan kaikkeen palvelukysyntään ei kirjastotoimikaan ole taipunut.

− Oisko olutta? kysyi eräs isäntä Viekin kirkon parkkipaikalla.

Kuulumiset kysellään

Kirjastoauto ei ole pelkkä lainauspaikka. Hilipan pysähtyminen kyläraitin varrelle on tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Se tarjoaa tilaisuuden vaihtaa kuulumisia ja jutella niitä näitä.

Pentti Pekkarinen karauttaa mopollaan tienvarteen ja kapuaa sisälle.

− Mitäs se Anna-Liisa? Rauno kyselee Pentiltä vaimon vointia ja saa lyhyen tilannekatsauksen.

Puhe kääntyy Pentin mopoon. Jostain pitäisi saada pienikokoinen ulosvetäjä laakerinvaihtoa varten. Palautuu tiskille yksi kirjakin: Voiko vessanpytystä pilkkiä? Kaskuja hulluista ja hullujen hoitajista. Nyt Pentin lukemistoa hallitsee vitsikierre ja osin puheitakin.

− Onko vanahoo Jalluu? mies murjaisee pilkoillaan ja saa Raunon riemastumaan.

Joku on sanonutkin, että hieno auto tämä Hilippa, kun saa kirjasto- ja terapiapalvelut samasta paikasta.

Teksti ja kuva: Jukka Timonen

Lue lisää  netistä 38/2017.

Share This