Polvijärven keskikoulun neljäsluokkalaisia ”Nahka”-viikolla syksyllä 1966, Edessä vas. Kalle Puhakka, Ilpo Öystilä, Mauno Sorsa ja Kalervo Miettinen. Takana vas. Viljo Räsänen, Juhani Leminen, Raimo Silvennoinen, Olli Kekäläinen ja Aimo Karttunen. Kuva: kirjoittajan kokoelmat, Joensuu.

Polvijärven keskikoulu oli kaukana maailman metropoleista, mutta Unto Martikainen muistelee silti saaneensa sieltä hyvät eväät elmään.

Polvijärven keskikoulu aloitti toimintansa kirkonkylän kansakoululla 16.9.1946. Väliaikaisena johtajana ja ensimmäisenä rehtorina toimi kirkkoherra Toivo Immonen. Kunta anoi vuoden 1950 alussa lupaa kunnallisen kokeilukeskikoulun perustamiseen, ja se myönnettiin.

Keskikoululle valmistui ajanmukainen koulurakennus vuonna 1955. Voimaan tuli uusi kansakoululaki 1958. Sen mukaan kansakouluun voi osana kuulua keskikoulu. Polvijärvellä toimi kunnallinen keskikoulu peruskoulujärjestelmään saakka 1974.

Opiskelijan suosikkeja ja painajaisaineita

Itse aloitin kansakoulun syksyllä 1957 Kinahmon koulussa. Kevät 1961 toi pyrkimisen keskikouluun, ja vaativat pääsykokeet. Minä  jännitin matematiikan koetta, sillä en ollut lainkaan välkky laskennossa. No, läpi ne karsinnat menivät: Keskikoulun aloin kirkonkylässä syksyllä 1961.

Koulun johtajan toimi oli 1961–1965 uskottu Alli Miettisen, kemisti-insinöörin ja matikan opettajan hentoisiin käsiin. ”Inssin” tunneilla vallitsi moitteeton järjestys ja työrauha, mikä takasi hyvät oppimistulokset, vaikkei algebra ikinä itselleni auennut.

Sen sijaan äidinkielen kieliopin rakenne, sanaluokat ja verbimuotojen taivutus olivat minulle kuin luotuja. Tästä kaikesta piti Miettisen jälkeen 1966 rehtoriksi tullut, suomenkielen opettaja Eino Alfred Koponen, hyvän huolen.

Koponen, ”Allun” lempinimen saanut, punakka, pönäkkä ja tanakka lehtori opetti yleistä ja Suomen historiaa. Historian oppikirja oli minulle kuin koko ihmiskunnan seikkailuista koottu jännitysromaani. Sitä koetin parhaani mukaan ahmia koulukortteerini, Outokumpu Oy:n kaivosmies Eelis Kososen omakotitalon ullakkokamarissa. Siinä asuin tulevan agronomin Risto Karvosen kanssa talven.

Teksti: Unto Martikainen

Lue lisää lehdestä nro 18/2017.

 

Share This