Martti Turusella on tekeillä kukka-aiheinen taulu. Aiemmin hän on tehnyt kurssilla kellon.

Martti Turusella on tekeillä kukka-aiheinen taulu. Aiemmin hän on tehnyt kurssilla kellon.

Kansalaisopiston puutyökursseilla jokainen määrittelee tahdin ja tavoitteet oman mielensä mukaan. ”Ainoa vaatimus täällä on kohtuullinen herjanheitto ja huumorintaju”, höyläpenkkien lomasta tuumataan. 

Joensuun kaupungin puuverstaalla Raatekankaalla on tunnelma arkisena tiistainpäivänä kuin joulupukin pajalla konsanaan. Punaiset lakit puuttuvat sentään päistä, mutta muuten ollaan suorastaan jouluisan ahkeroinnin äärellä, höyläpenkeissä käy taukoamaton höylien suihke ja taltan naputus.

Joensuun Seudun Kansalaisopiston Koristeveistoryhmä on kokoontunut jokaviikkoiseen sessioon, jonka tuotoksena syntyy vuoden mittaan milloin kaappikelloja tai kokonaisia sänkyjä, milloin taas kukkapöytiä, peilin kehykset, kattokruunu tai korurasia.

– Kaikkea näillä kursseilla on tehty, aina kätkyistä tuhkauurnaan ja ruumisarkkuun asti. Koko elämänkaari on mukana, kuvaa Matti Laukkanen, yksi kansalaisopiston puutöiden ohjaajista.

Kaikkiaan Joensuun Seudun Kansalaisopiston puutyökursseilla on mukana toista sataa kurssilaista, opettajia on kolme.

– Tämän koristeveiston ohessa on muita puutöitä, soitinrakentamista ja entisöintiäkin yhdellä ryhmällä, Laukkanen kuvaa kurssitarjonnan repertoaaria.

Hitaasti hyvä tulee

Koristeveistokurssia tiistaina vetävän Terho Kettusen ryhmässä on viitisentoista henkeä. Kevätlukukaudella opetuskertoja on 11 ja tuntimäärä 66.

– Siinä ajassa ei vielä kaappikelloa valmiiksi saa, kuvaa Kettunen, joka on vetänyt kursseja viidentoista vuoden ajan.

Opastettavia tilanteita ja kiperiä kysymyksiä ohjaajille riittää, vaikka oppilaatkin alkavat olla aika kokenutta osastoa. Kuutisen vuotta oppilaana ollut Martti Turunen ei ole vielä päässyt luokaltaan, eikä muuten ole viereisellä höyläpenkillä askaroiva Seppo Mustonenkaan, vaikka oppia on saatu jo vuodesta 2002.

– Tässä sängyssä se ensi talvi vielä menee. Tänään sain kaksi lastua aikaan, onhan se taas vähän eteenpäin, Mustonen lohkaisee sängynjalkoja veistellessään.

Teksti ja kuva: Arto Miettinen

Lue lisää nrosta 12/2016.

Share This