Kanahaukkaparin fyysisesti pienempi koiras joutuu näyttämään parisuhteessa tehokkuutensa metkalla tavalla.

Maapallon lintulajeista suunnilleen 90 prosenttia on yksiavioisia, mikä tarkoittaa likimain sitä, että tietyt koiras ja naaras ovat yhtä mieltä yhden tai useamman pesyeen tuottamisesta.

Yksiavioisuuden katsotaan olevan edullista, kun ravintoa on niukasti saatavilla: molempien emojen sitoutuminen poikasten ravinnon hankintaan tuottaa varmimmin mahdollisimman hyvän tuloksen.

Tämä pätee parhaiten pesäviipyisiin poikasiin, jotka kuoriutumisen jälkeen pysyttelevät vielä pitkähkön tovin ruokittavana pesässä varttuakseen lentokykyisiksi päästäkseen vähitellen oppimaan elämisen taitoja vapaasti luonnossa.

Yksiavioisuus onkin vähäisempää niiden lajien keskuudessa, joiden poikaset jättävät lähes heti kuoriuduttuaan pesän ja aloittavat itse ravintonsa hankinnan emon opastuksessa – tässä tapauksessa koiraan osuus ravinnon hankinnassa miltei mitätöityy.

Usein se voikin lisätä perimänsä tehokkainta lisääntymistä pyrkimällä parittelemaan useamman naaraan kanssa. Naaraan osuus perimässä säilyy samana, vaikka se parittelisikin useamman koiraan kanssa – tästä syntyy vissi kilpailuasetelma koiraan ja naaraan kesken.

Antti Simonen

Lue lisää lehden nrosta 33/2017.

Share This