Erkki Hirvonen peri muurarin ammatin isältään, joka oli aikoinaan kylämuurari Tuupovaaran Pirttijärvellä.

Erkki Hirvonen peri muurarin ammatin isältään, joka oli aikoinaan kylämuurari Tuupovaaran Pirttijärvellä.

Erkki Hirvosella on kokemusta muurarin työstä jo neljä vuosikymmentä.

Jo pienenä poikana Erkki Hirvoselle oli selvää, että hän tulisi vielä isona olemaan muurari. Sukuvelvoitteet tai -perimä alalle oli vahva, sillä hänen oma isänsä oli lapsuudenkylän, Tuupovaaran Pirttijärven kylämuurari. Myös veljestä tuli muurari. Hirvonen muistelee rakastuneensa kalkin hajuun, mikä sai suunnitelmat selviksi jo silloin.

–Muistan kun olin kansakoulussa ja isä oli naapurissa kalkitsemassa navettaa. Minusta se tuoksui niin hyvälle, että sen jälkeen tein itselleni pellistä oman muurauskauhan ja aloin itse harjoitella muurausta. Olisinkohan ollut noin kymmenvuotias, Hirvonen muistelee.

Elämänsä aikana Hirvonen on ehtinyt asua Pirttijärven jälkeen monissa paikoissa; Utrassa ja nyttemmin Joensuun Heinävaarassa. Nuorena elämä kävi Helsingin kautta.

– Olenhan minä kaikenlaisia muitakin hommia aikanaan tehnyt. Nuorena olin betonitöissä raksoilla Vantaalla ja ihan nuorena olin metsätöissä. Joka mökissähän sitä tehtiin metsähommia.

Uutta verta alalle

Nykyään Hirvonen on jo eläkkeellä, mutta  toisinaan puuhailu mielekkään työn pariin vetää vielä puoleensa.

Pääsääntöisesti eläkeläisen päivät kuluvat kuitenkin kesällä marjastellen ja sienestellen. Syksyisin pienriistan metsästys on mieluista.

Hirvonen suosittelee nuorille lämpimästi muurausalaa.

– Itse en ole vieläkään kyllästynyt, vaikka olen näitä hommia näin pitkään tehnyt.

– Nyt olen pannut merkille, että nuoria tulee lisää alalle. Siihen tosin saa varautua, että muuraushommat ovat kausiluontoista työtä. Muurarin työ sopii ihmiselle, jolla on työ verissä. Laastin pölyä ei pidä pelätä.

Teksti ja kuva: Suvi Lyhykäinen

Lue lisää lehdestä nro 7/2016.

Share This