Paljon on väännetty sopimusta tälläkin vaalikaudella, mutta aivan selväksi ei ole tullut mitä on sovittu ja millä ehdoin. Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta

Paljon on väännetty sopimusta tälläkin vaalikaudella, mutta aivan selväksi ei ole tullut mitä on sovittu ja millä ehdoin. Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta

Viime päivinä dramaattisiakin käänteitä saaneet yhteiskuntasopimusneuvottelut päätyivät lopulta jonkinlaiseen välimaaliin maanantaina, kun Suomen suurin palkansaajajärjestö SAK hyväksyi viimeisenä palkansaajakeskusjärjestönä yhteiskuntasopimuksen.

Yhteiskuntasopimus on vielä tosiasiassa kuitenkin kaikkea muuta kuin valmis. Mietinnän aihetta riittää ainakin siinä, että SAK:n jäsenliitoista muun muassa Auto- ja kuljetusalan liitto AKT, Suomen elintarviketyöläisten liitto SEL, Rakennusliitto ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ilmoittivat jo aiemmin jättäytyvänsä sopimuksen ulkopuolelle.

PAM perusteli kantaansa sillä, ettei heillä ole luottamusmusta maan hallitukseen ja uskoa työnantajien haluun työllistää ja investoida.

Mukana olevista liitoistakin Puuliitto on ilmoittanut irtaantuvansa sopimuksesta mikäli Sipilän hallitus ei toteuta toimiaan kilpailukykysopimuksen mukaisesti eli poistamalla pakkolait valmistelusta, luopumalla 1,5 miljardin leikkauksista ja toteuttamalla veronkevennykset hallitusohjelman mukaisesti. Metalliliitto taas edellyttää, että työnantajat on velvoitettava sitoutumaan kotimaisten investointien kasvattamiseen.

Työnantajajärjestö EK ilmoitti puolestaan samaisena maanantaina, ettei se ole valmis allekirjoittamaan sopimusta nykyisellä kattavuudella. Kun hallituskin on omasta puolestaan asettanut veronkevennysten toteuttamiselle omia lisäehtojaan, sisältää nyt aikaan saatu ja hartaasti hierottu sopimus niin monta jos-lausetta, että sen vieminen käytäntöön on äärimmäisen vaikeaa.

Moni liitto on aivan aiheellisesti kertonut suhtautuvansa ylipäätään epäilevästi sopimuksen myönteisiin vaikutuksiin työllisyyden kannalta.

Tätä epämääräisyyden ja suorainaisen epäluottamuksen ilmapiiriä ei ole ainakaan hälventänyt se tosiseikka, että hallituskin myöntää nyt että pakkolait olisivat sittenkin kaatuneet perustuslaillisiin ongelmiin. Vielä puolisen vuotta sitten samat miehet väittivät kirkkain silmin, että pakkolakien perustuslaillisuus on käyty läpi ”juurta jaksain”.

Viikko Pohjois-Karjala 10/2016 – pääkirjoitus

Share This