nettisivukuva3

Tullikamari, pakkahuone ja satamatoimisto Länsisatamassa 1940-luvun lopulla. Kuva teoksesta: Joensuun kaupunki 1848–1948”, Joensuu 1949.

Kun Joensuu sai kaupunkioikeudet 1848, se hyvin pian profiloitui ”lähtevien laivojen kaupungiksi”.

Kehittyvän Joensuun asemaa maakunnan kaupankäynnin keskuksena leimasivat suurkauppiaiden, Antti Juhana Mustosen, Simon ja Petter Parviaisen sekä Frithiof Neppenströmin pyrkimykset edistää ulkomaankauppaa ja Joensuusta lähtevää kauppamerenkulkua.

Kun Joensuu sai 1860 tavaroiden vientikaupan mahdollistavat tapulioikeudet, velvoitettiin Joensuun kaupunginisät rakentamaan ulkomaankaupan tarvitsemat pakka-ja vaakahuoneet sekä tullikamarin.

Joensuun tapulikaupunkiin kunnostettiin ensin väliaikaiseksi pakkahuoneeksi kaupungin omistamasta puotirakennuksesta puodit 1–3 sekä varastotilaksi aitat kauppias Antti Juhana Mustoselta ja Simon Parviaiselta. Lisäksi 1861 otettiin pakkahuoneen käyttöön yksi puoti.

Jo tammikuulla 1862 saattoi Herman Streng esitellä Joensuun porvaristolle sen tilaamat suunnitelmat pakkahuoneeksi. Vaikka Kuopion läänin kuvernööri oli hyväksynyt ne senaatin vahvistettavaksi, oli intendentinkonttorin päällikkö Ernst Bernhard Lohrmann hylännyt piirustukset. Hän antoi lääninarkkitehti Öhmanin tehtäväksi laatia Joensuun pakkahuoneelle uudet piirustukset, jotka olivat valmiit lokakuulla 1862.

Läänin kuvernööri toimitti Öhmanin suunnitelman perille Joensuuhun, missä sitä pidettiin liian pienikokoisena ja torikuvaa rumentavana. Kun Herman Strengin luonnostelema pakkahuone oli kustannuksiltaan tätä halvempi, toivoivat joensuulaiset saavansa rakentaa pakkahuoneen tämän mukaisena.

Kuitenkin päätti senaatti hylätä molemmat suunnitelmat ja käski intendentin konttorin laatia uudet piirustukset. Näin järjestyksessään jo kolmas suunnitelma, Hugo Trappin laatimana, valmistui syyskuulla 1863 ja se vahvistettiin 9. helmikuuta 1864.

Teksti: Unto Martikainen

Lue lisää lehdestämme nro 21/2016 Viikko-Pohjois-Karjala

Share This