Kalastuksenvalvonta ei ole vain kalastajien etsimistä, vaan muitakin vastaantulijoita jututetaan. Unto Kuronen näytti kartalta (vas.) Sami Kurenniemelle missä koskissa oli aikoinaan hyvät ottipaikat.

Kalastuksenvalvonta ei ole vain kalastajien etsimistä, vaan muitakin vastaantulijoita jututetaan. Unto Kuronen näytti kartalta (vas.) Sami Kurenniemelle missä koskissa oli aikoinaan hyvät ottipaikat.

Saimaan järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi, jonka ainoa mahdollinen luonnonmukainen lisääntymisalue on tällä hetkellä Ala-Koitajoki entisen Enon ja Ilomantsin alueella.

Järvilohen hyväksi on tehty paljon työtä monella eri taholla, yhteiskustannukset ovat jopa miljoonaluokkaa vuodessa: tutkimukseen, kunnostuksiin, siirtoistutuksiin ja niin edelleen.

Työ tuottaa tulosta, tehtyjen koekalastusten mukaan luonnonmukainen poikastuotanto Ala-Koitajoessa on onnistunut ja ensimmäiset luomupoikaset syntyivät tänä kesänä.

Kutualueiden kunnostukset näyttävät onnistuneen. Erityisesti helikopterista tehdyt sorastukset ovat sekä poikastuotannon kannalta luonnonmukaisia, että kustannuksiltaan tehokkaita. Lisäksi ne eivät vaurioita muuta luontoa.

Tavoitteena on sadan järvilohiemon siirtäminen alajuoksulta kutupaikoille.  Tehtävä on haasteellinen sikälikin, että kanta on pienentynyt niin paljon, että kaikki Kuurnankosken voimalaitoksen alapuolelle nousevat kalat pitäisi saada talteen.

– Kun miljoona euroa jaetaan noiden mahdollisten jäljellä olevien kalojen kesken, saadaan yhden kalan arvo. Sadalla kalalla se olisi noin 10 000 euroa, laskee Pohjois-Karjalan kalatalouskeskuksen neuvoja Sami Kurenniemi.

Hän huomauttaa, että samaan aikaan kun kutuolosuhteisiin ja siirtoihin on käytetty satojatuhansia euroja, valvontaan on riittänyt ykköstuhansia vuodessa. Sillä ei monta päivää kesässä vesille tai rantoja koluamaan ole päässyt.

Tänä kesänä tilanne on ollut vähän parempi, elykeskus haki kymppitonnin erityismäärärahan ja tilasi sillä valvontaa kalatalouskeskukselta. Valvontapäiviä on jo lähemmäs kaksikymmentä, moni niistä tosin normaalia työpäivää pitempiä.

Teksti ja kuva: Riitta Mikkonen

Lue lisää lehdestä nro 45/2015.

Share This