Heinävesi. Kuva: Pentti Harala

Heinäveden alueen asutus on saanut alkunsa jo kivikaudella, josta merkkeinä ovat seudulta löytyneet lukuisat kalliomaalaukset. Lappalaiset samoilivat seudulla jo varhaisina vuosisatoina. Tosin varsinainen uudisasutus laajeni Heinäveden kyliin, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa 1500-luvulla tehosti erämaiden asuttamista. Asutus kasvoi merkittävästi 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun taitteessa. Heinävesi on ajankohtainen aihe, sillä kunta liitetään vuoden 2018 alusta Pohjois-Karjalan maakuntaan.

Heinävesi oli aluksi osa Rantasalmen kirkkopitäjää. Heinäveteläiset tahtoivat jo varsin varhain, 1690-luvulla saada oman kirkon ja kappalaisen, jotta kirkkomatka olisi lyhyempi. Siten kirkolliset toimitukset, vihkimiset, kasteet ja hautaan siunaamiset olisi helpompi suorittaa.

Heinävedestä tuli Rantasalmen seurakunnan alainen rukoushuonekunta vuodesta 1744 alkaen. Heinävedellä eli voimakas ajatus itsenäisen seurakunnan aikaan saamisesta. Heinäveden pitäjänkokous anoi kesällä 1849 lupaa itsenäisen seurakunnan perustamiseksi. Venäjän keisarin päätös 18. lokakuuta 1852 antoi Heinäveden kappeliseurakunnalle luvan tulla omaksi pastoraatiksi.

Rantasalmen kirkkoherran kuoltua 1856, tuli Heinäveden seurakunnan ensimmäisen kirkkoherran virkaan Karl Gustav Vargentin, joka aloitti virassaan 1.7.1857. Heinäveden kunta oli tullut itsenäiseksi v. 1869 alkaen. Seurakunta rakennutti 1745–1746 ensimmäisen kirkon, joka valmistui 1748. Kellotapuli oli vuodelta 1748, ja se purettiin 1843.

Heinäveden toinen kirkko valmistui 1848, ja sen piirsi Intendentin konttorin virkamies Anton Wilhelm Arppe. Kellotapuli oli vuodelta 1843.

Teksti: Unto Martikainen

Lue lisää lehdestä nro 5/2017.

Share This