Ravintola Huvilouhoksen valot toivottavat tervetulleiksi keskellä pimeintä lauantai-iltaa Polvijärvellä.

Ravintola Huvilouhoksen valot toivottavat tervetulleiksi keskellä pimeintä lauantai-iltaa Polvijärvellä.

Joensuun kaupunki mainosti viime viikonvaihteessa viihdyttävänsä kansaa varsinaisella tapahtumien sumalla, kun sateisella kaupungilla pyöri samaan aikaan puolenkymmentä tapahtumaa ja festivaalia.

Mutta päästäkseen maakunnan tapahtumien kuumimpaan ytimeen on kuluttaja-kansalaisen matkustettava sateen huuhtomaa pimeää tietä liki 50 kilometriä luoteeseen, Polvijärvelle. Siellä ilottoman taipaleen takana seisoo ravintola Huvilouhos kuin valoisa keidas ja lupaa asiakkailleen paljon: erotiikkaillan, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Puoli yhdeksän jälkeen tihkua satavalla kirkonkylän raitilla ei näy edes irtokoiria, mutta ravintolan sisällä ladataan jo iloista mieltä illan koitoksiin. Baarimikot Urpo Laatikainen ja Toni Ovaskainen täyttävät kaukaloa jäillä ja juomiakin on kohta kylmässä.

Kovin kauaa ei tarvitse ravintolaan odottaa kolmattakaan pyörää, kun illan isäntä, Monkey Musicin Juha Kallio-Kokko – alias Dj. Aatu – kantaa sisään ovesta musiikkikalustoa ja pistää savukoneet tulille.

Laatikainen ja Ovaskainen muistelevat, että erotiikkailtoja on järjestetty Huvilouhoksessa ja Outokummun Malmikummussa jo vuosien ajan, 4–5 kertaa vuodessa. Asiakaskunta on monenkirjavaa, on nuoria ja varttuneempia, miehiä, naisia ja pariskuntia.

– Kovasti suosittuja ovat olleet illat ja sali täynnä, tuumaa Ovaskainen joka itse tekee ravintolassa pelkästään viikonloppuvuoroja. Varsinainen leipätyö miehellä on Kylylahden kaivoksessa, niin kuin on muuten myös monella asiakkaallakin kuulemma. Siinä mielessä Huvilouhos on nimensä mukainen paikka.

– Täällä on ja käy paljon reissutyöläisiä, Ovaskainen määrittää.

Zeni’s -ohjelmatoimiston glamourtanssija Doris valmistautuu illan esitykseen huolella ja asianmukaisella rekvisiitalla.

Zeni’s -ohjelmatoimiston glamourtanssija Doris valmistautuu illan esitykseen huolella ja asianmukaisella rekvisiitalla.

Illan ensimmäinen

Ovikello kilahtaa klo 21.11 ja Huvilouhokseen astuu erotiikkaillan ensimmäinen asiakas, noin 55-vuotias polvijärveläinen mies. Mies tilaa itselleen tavanomaisen juoman ja hakee paikkansa baaritiskiltä. Henkilökunnan kanssa ollaan selvästi jo tuttuja.

Mies kertoo käyneensä ensi kertaa erotiikkaravintolassa Bulgariassa. Kokemus oli kuulemma siinä määrin rohkaiseva, että mies on halunnut kannattaa paikallistakin Polvijärvellä, silloin kun siellä on erotiikkailtoja järjestetty.

– Olympiakymppi alkaa kello 03.40, sitä odotellessa tulin käymään etten nukahda, mies perustelee.

Mies kertoo käyvänsä Huvilouhoksessa mielellään muutenkin, yksin tai porukalla. Nyt status on jälleen poikamies, joten vapaasti voi tulla ja mennä, eivät kotona kysele.

– Mutta kyllä erotiikkaillassa tuli käytyä vuosi sitten silloisen tyttöystävänkin kanssa. Näitä kun ei ole Pohjois-Karjalassa muualla, niin se on tultava tänne, mies tuumaa.

Viikonloppuisin Huvilouhoksessa baarimikon töitä tekevä Toni Ovaskainen työskentelee arkena Kylylahden kaivoksessa, niin kuin moni asiakkaistakin.

Viikonloppuisin Huvilouhoksessa baarimikon töitä tekevä Toni Ovaskainen työskentelee arkena Kylylahden kaivoksessa, niin kuin moni asiakkaistakin.

Kaivosmiehen ilona

Kello 22:n aikaan ensimmäinen asiakas saa itselleen seuraa, kun ovikello kilahtaa uudelleen ja sisään tulee kolmenkympin korvissa oleva mies ja tulee tiskille tilaamaan juomaa. Kaivosmies ja reissutöissä, kuinkas muutenkaan.

– Emäntä kyllä tietää, että olen täällä, mies täsmentää ja nauraa.

Mies kertoo olevansa Oulusta.

– Onhan tämä Polvijärvi vähän pieni paikka, mutta vuoden olin täällä ensin ja nyt tuli puoli vuotta lisää, mies kertoo työkomennustaan.

Samassa seurueessa tiskille tulee toinenkin, viisissäkymmenissä oleva kaivosmies.

– 28 vuotta on mennyt maan alla, täällä Kylylahdessa niistä viimeiset viisi, mies kertoo.

Tässä vaiheessa joku heittää tiskin takaa, että jos lehtimies meinaa olla täällä valomerkkiin asti, niin romaanin saa kirjoittaa.

 

Teksti ja kuvat: Arto Miettinen

Lue juttu kokonaisuudessaan lehden nrosta 33/2016

Share This