Siellä missä politiikka, siellä Sakari Tahvanainen. Vaikka askel lyhenee, niin ajatus kulkee ja tuottaa edelleen teräviä yhteiskunnallisia kannanottoja.

Siellä missä politiikka, siellä Sakari Tahvanainen. Vaikka askel lyhenee, niin ajatus kulkee ja tuottaa edelleen teräviä yhteiskunnallisia kannanottoja.

Joskus harvakseltaan tulee tavanneeksi ihmisen, jonka voi sanoa tehneen elämäntyönsä työväenliikkeen hyväksi. 

Tämä kuvaus sopii ehkä paremmin kuin kehenkään Sakari Tahvanaiseen; osoituksena siitä on muun muassa liki 20-vuotinen ura työväenlehden päätoimittajana sekä 50-vuotinen, yli 100 piirikokousta kattava rupeama SDP:n Pohjois- ja Savo-Karjalan piirikokousedustajana.

Ikää Tahvanaisella tulee täyteen runsaan viikon kuluttua 80-vuotta, mutta niin vain teräsvaari ilmaantuu tänäkin vappuna jostakin Joensuun torilavan eteen ja kuuntelee työväenvapun poliittiset puheenvuorot alusta loppuun. Vaikka askel on vuosien varrella lyhentynyt, ajatus kulkee ja kynä kirjoittaa edelleen teräviä puheenvuoroja Pohjois-Karjala -lehden mielipidepalstalle, milloin Karjalaiseen tai Helsingin Sanomiin.

Yhtä kaikki: silloin kun Tahvanainen on äänessä, ihmiset yleensä kuuntelevat, sillä hän ei sorru poliittiseen sanahelinään ja puhuu suoraa asiaa. Esiin nousee yhteiskunnallisia epäkohtia, eriarvoisuus tai tuloerojen kasvu, ja oman osansa saa kyllä omakin väki silloin kun siihen on aihetta.

– Kuka tällaisen on laskenut käsistään ihmisten luettavaksi, Tahvanainen kyseli vastikään piirikokouksessa SDP:n vaihtoehtobudjetin lehtisestä, ja ihmetteli miten siitä voi ymmärtää tavallinen kansa mitään, kun ei ymmärrä talousoppinutkaan.

Niin tyypillistä Sakua.

Ukkolasta maailmalle

Harpataan ajassa taaksepäin, Tahvanaisen yhteiskunnallisen ajattelun juurille. Hän syntyi 1930-luvun Ukkolaan, sahatyöläisperheeseen. Tie vei sieltä ensin keskikouluun Joensuuhun, sitten armeijan kautta Työväen Akatemiaan sekä Yhteiskunnallisen korkeakoulun opintojen pariin pääkaupunkiseudulle ja Tampereelle.

Tahvanainen ehti olla kolmisen vuotta Tampereen sos.dem. piirin toimitsijana, kunnes palasi takaisin Pohjois-Karjalaan ja aloitti työt Pohjois-Karjalan piirin vastaavassa tehtävässä. Samoihin aikoihin alkoi myös kirjoittelu Pohjois-Karjala –lehdessä nimimerkillä Troikka. Pian Tahvanainen valittiin lehden täysipäiväiseen palvelukseen ja muutaman kuukauden kuluttua päätoimittajaksi.

Lehden tilanne ei ollut järin hyvällä tolalla Tahvanaisen astuessa vetovastuuseen.

– Toimitusjohtajan paikalle ei tuntunut löytyvän pysyvämpää ratkaisua, joten lopulta johtokunta Aaro Heikkilän johdolla esitti tehtävään minua, vaikken ollutkaan millään tavalla kiinnostunut taloudesta, Tahvanainen kuvailee.

Levikkiä kasvattamassa

Vaikka ennen pitkään Tahvanainen kuvaa siis ”liukuneensa” päätoimittajan pestistään myös yhtiön toimitusjohtajaksi, varsinainen lehtityö oli Tahvanaiselle todellinen sydämenasia. Hän terävöitti omalla kaudellaan lehden journalistista linjaa hiukan vasemmalle sekä nosti levikkityön kaiken toiminnan keskiöön.

Taustaksi Tahvanainen mainitsee tuttavuuden Kosti Aaltoseen, joka aina painotti puheissaan levikkityön ja asiamiesten tärkeää merkitystä maakunnallisen lehden menestyksen avaimena.

– Ei lehteä tulla konttorilta tilaamaan vaan työn tulee tapahtua alhaalta päin. Siksi asiamies tuli minulle tärkeysjärjestyksessä heti presidentti Kekkosen ja johtokunnan puheenjohtajan jälkeen. Asiamiesiltoihin kuului aina lanttukukko, olut ja Koskenkorva, Tahvanainen kuvailee.

Parhaimmillaan asiamiehiä olikin lehden kirjoissa 450, ja lehden levikkikin nousi osin ay-liikkeen lehtisetelin myötävaikutuksesta 12 500 kappaleeseen.

Teksti ja kuva: Arto Miettinen

Lue lisää lehdestä nro 22/2015.

Share This