Matti Lukkarinen viihtyy metsässä, marjassa ja kalassa, eikä polttopuiden tekokaan pokasahalla ole vierasta.

Matti Lukkarinen viihtyy metsässä, marjassa ja kalassa, eikä polttopuiden tekokaan pokasahalla ole vierasta.

Kun 80 vuotta täyttävältä Pohjois-Karjalan demaripiirin entiseltä puheenjohtajalta, kunnallisneuvos Matti Lukkariselta kysyy, mikä on ollut hänen elämänsä tärkein koulu, vastaus tulee varmasti ja vakaasti.

– Yliopistosta sain lisenssin sisätöihin, mutta kyllä ihmisistä ja elämästä on opettanut aivan muu, Lukkarinen sanoo.

Tuo aivan muu pitää sisällään sotavuosina alkaneen evakkotaipaleen Salmin Käsnäselän kylästä, asettumisen Värtsilään, lapsuuden kuusilapsisessa yksinhuoltajaperheessä, jo varhain alkaneet työt Ristisaaren niputuspaikalla sekä myöhemmät työt Jätkäsaaren satamassa.

Tämä kaikki loi pohjan paitsi välttämättömälle toimeentulolle myös yhteiskunnalliselle ajattelulle, joka tosin puhkesi kukkaan vasta myöhemmällä iällä.

Ennen sitä oli hankittava vielä hiukan hengensivistystä, jota Lukkarinen pääsi ammentamaan ensin Joensuun poikalyseosta, sitten Helsingin yliopiston kielten laitokselta. Kielet vievät miehen lopulta aina ulkomaille saakka, ensimmäinen lapsikin syntyi Saksassa.

– Oppiaineina olivat germaaninen ja pohjoismainen filologia sekä kirjallisuus ja estetiikka, mikä oli kieltämättä melko erikoinen yhdistelmä taustaan nähden. Mutta kielet ovat aina kiinnostaneet, Lukkarinen myöntää.

 

Teksti ja kuva: Arto Miettinen

Lue lisää lehden nrosta 36/2016.

Share This