Reetta Turunen on syntynyt ja kasvanut Kiihtelysvaaran Keskijärven kylässä, eikä ole Kiihtelysvaaran kirkonkylällä asuessaan kovin kaukana lapsuuskodistaan vieläkään.

Kiihtelysvaaralainen Reetta Turunen, 70, pitää tärkeänä paikallisten palveluiden säilymistä jatkossakin. Osana Joensuuta tämä onkin toteutunut Turusen mukaan kohtuullisen hyvin, mutta Siun sotella näyttää olevan asiassa vielä opeteltavaa.

Kuka olet, Reetta Turunen?

– Olen syntyperäinen kiihtelysvaaralainen,
pienviljelijäperheen lapsi Keskijärven kylästä. Isä oli kahden sodan veteraani ja sotainvalidi, meitä lapsia oli perheessä seitsemän. Työelämässä olin yli 40 vuotta S-ryhmän osuuskaupoissa töissä ja ehdin asua välillä muuallakin päin, mutta sitten uuden puolison työn myötä palasin takaisin tänne Kiihtelysvaaraan. Lapsia on kolme ja lapsenlapsia kuusi.

Mitä sinulle kuuluu juuri nyt?

– Elämään kuuluu hyvää. Olen eläkkeellä, elämäntilanne on tasainen ja terveyskin on ollut hyvä. Viime viikonvaihteessa olin mukana Kotkakuntotapahtuman talkoojoukoissa. Nuoret Kotkat ovat kuuluneet harrastuksiin siitä saakka, kun omat lapset olivat pieniä.

Miten sinusta tuli demari?

– Lapsuuskodin myötä se varmaan tuli ajatuksiin, äiti oli jo 1960-luvulla demarivaltuutettuna Kiihtelysvaarassa ja vanhin velikin oli myöhemmin valtuustossa. Itse olin Kiihtelysvaaran valtuustossa ja monissa muissakin luottamustoimissa 1980–90-luvuilla. Myös Nuorten Kotkien toiminnassa olin mukana piirihallituksessa ja perustamassa tänne Kiihtelysvaaraan omaa Kotkaosastoa.

KIIHTELYSVAARA / Arto Miettinen

Lue lisää lehden nrosta 40/2017.

Share This