THL uutisoi toukokuun alussa, että edellisvuonna tehtiin hälyttävä määrä lastensuojeluilmoituksia 13–15-vuotiaista. Tilastoista käy ilmi, että lastensuojeluun on ilmoitettu joka kuudennesta tämän ikäryhmän nuoresta. Tämä luku on vain yksi osa kasvavaa ongelmaa, jonka juuret ulottuvat syvemmälle nuorten mielenterveyden haasteisiin, pahoinvoinnin ja yksinäisyyden lisääntymiseen sekä suorittamisen paineisiin.
On tärkeää ymmärtää, että pelkkä korjaava työ ei riitä ratkaisemaan tilannetta. Sen sijaan tarvitaan ennakoivaa ja aktiivista ennaltaehkäisevää työtä, jossa järjestöt ovat avainasemassa.
Nuoret tarvitsevat tukea ja resursseja selvitäkseen arjen haasteista ja kriiseistä. Järjestöjen ennaltaehkäisevä työ voi tarjota tätä tukea monin eri tavoin.
Kun järjestöt, kunnat ja hyvinvointialueet toimivat yhdessä, he voivat luoda kattavan tukiverkon, joka tavoittaa nuoret eri elämäntilanteissa.
Usein nuoria tuetaan vasta, kun heidän haasteensa ovat muodostuneet huomattaviksi, jolloin on tarve siirtyä suoraan korjaavaan työhön. Ennaltaehkäisevällä työllä taataan varhainen tuki ja puuttuminen sekä nuoren tukiverkkojen vahvistaminen yhteisölähtöisesti. Järjestöt tarjoavat matalan kynnyksen toiminnallaan nuorille turvallisen ympäristön, vertaistukea ja neuvontaa. Monet kolmannen sektorin toimijat myös järjestävät nuorille aktiviteetteja, jotka edistävät positiivista mielenterveyttä ja hyvinvointia.
Yhteistyö lakisääteisten palveluiden kanssa on olennaista tässä työssä. Kun järjestöt, kunnat ja hyvinvointialueet toimivat yhdessä, he voivat luoda kattavan tukiverkon, joka tavoittaa nuoret eri elämäntilanteissa. Tämä vaatii avointa vuoropuhelua ja resurssien jakamista siten, että jokainen nuori saa tarvitsemaansa apua oikeaan aikaan.
On korkea aika tunnustaa, että ennaltaehkäisevä työ on investointi tulevaisuuteen. Se ei ainoastaan säästä rahaa ja resursseja pitkällä aikavälillä, vaan sillä myös varmistetaan, että jokainen nuori saa mahdollisuuden kasvaa ja kukoistaa turvallisessa ja tukevassa ympäristössä. Järjestöjen rooli tässä työssä on merkittävä. Siksi onkin käsittämätöntä, että juuri järjestöjen toimintaedellytyksistä halutaan leikata valtakunnallisesti sekä paikallistasolla.
Henna Karhapää