Runo Puhakka

Valtiopäivämies ja talonpoikaisrunoilija Antti Puhakka eli vuosina 1816–1893. Kuva: Kontiolahden kunta

Pohjois-Karjalasta on noussut ainakin yksi suurmies, jonka syntymästä on pian kulunut täydet 200 vuotta. Hän on Antti Puhakka, joka kantoi jo varhain huolta suomen kielen asemasta ja sivistyksen ja koulutuksen tasavertaisesta saamisesta syntyperästä ja varallisuudesta riippumatta. 

”Pitäjäin kouluin toivosta”-runo v. 1849 on Antti Puhakan kannanotto kansakoulujen puolesta:

”toivoisi toden perästä, Jotta olla oppi huone,

Pitäjissä pienten lasten, Sitten kuulut kulta-rinnat,

Professorit rakkahimmat, Piispalta pian anoisi,

Meijän puolesta puhuen:  Pantaisiinko valmis pappi,

Vaiko vasta alkavainen, Pienten päihen punnihtijaksi

Lapsille luvettajaksi, Ojennuksen antajaksi,

Taito mielen mittariksi…………

Niin taito tasan tulisi, Oppi oikehen mänisi,

Kehnoimmatkin kerjäläiset, opin saisi Orpolapset.

Kuin nyt kaikki Karjalassa, synkässä Syvän-Savossa,

Taitavat talon isännät, Vielä muutkin virkamiehet

Tuohon tuumahan tulisi, Pitäjässä päätteleisi,

Niitä hankkia halulla: Ei sitten sioiksi jäisi,

Meijän poijat porsahiksi,

Neitoset nenättömiksi,

Typeröiksi tyttölapset”.          

(Antti Puhakka, ”Maamiehen Ystävä” 28.4.1849.)

tekstipoiminta on osa alkuperäisestä runosta.

Antti Puhakka syntyi 24.4. 1816 Kontiolahdella, sinisten vaarojen ja välkkyvien vesien pitäjässä. Antin isä oli talollinen Johan Puhakka ja äiti, Margaretha Puhakka os. Kärkkäinen Aholan tilalla, Heinävaaran kylässä.

Jo nuorena Antin oli otettava vastuu kotitilansa hoidosta vanhempiensa kuoltua. Isänsä kuolemaa surren ja sisaruksistaan huolta kantaen Antti vaelteli yksin lähiseudun metsissä.

Antti nuoressa sydämessään tunsi kuin jään sulavan ja purkautuvan runojen muodossa. Siksi Antti Puhakka, ”Ukko-Runona”, Heinävaaran Ukkona tai ”Runo-Puhakkana” tunnettu mies muistetaan 1800-luvun rahvaan runoilijoista kenties maineikkaimpana.

Runojen aiheet nousivat kotiseudun tapahtumista, talonpoikaiselämästä ja talouskysymyksistä. Runollisuuden henki ja terävä äly kulkivat Antin matkassa ja aito elämänilo valaisi halki elämän hänen ajatteluaan. Lisäksi Antti oli perheenisä, ja erityisen lapsirakas. Lapsia hänellä oli yhteensä 12, kahdesta avioliitosta.

Teksti: Unto Martikainen

Kuva: Kontiolahden kunta

Lue lisää lehdestä 6/2016

Share This