Orava on kekseliäs akrobaatti ravinnon hankinnassa – puolentunnin ruokailu pää alaspäin ihmetyttää: miten syöty ravinto matkaa ylöspäin mahalaukkuun, kuvaajalta se ei ainakaan onnistu!

Orava on varmasti viehkeän ja siron olemuksensa vuoksi erittäin pidetty pikku nisäkäs, vaikka metsästyslain säännösten mukaan se onkin riistalaji. 

Jos sattuu silmäilemään sitä koskevia saalistilastoja, on hyvä jos ei lennä ”pyrstölleen” havaittuaan, että taannoin sen vuotuinen saalismäärä kohosi parhaimmillaan 2,5 miljoonaan napattuun yksilöön! Tällaisia miljoonasaaliita kerrotaan haalitun viime vuosisadan alkupuolella.

Oravan metsästysinto perustui tietenkin siitä saatavan nahan taloudelliseen arvoon, vaikka vaikeina ravintovuosina ja köyhemmissä talouksissa muulloinkin oravan liha oli kelvollinen myös pataan pantavaksi – onhan kyseessä pääosin kasvisravintoa naposteleva otus, jonka lihaa pidettiin paikoin kanan veroisena ja jopa sitä maukkaampana. Näin osin Ruotsin puolella, mutta kyllä Suomessakin oravanlihan käyttömahdollisuus tunnettiin. Eikä siitä tavattoman pitkää aikaa ole, kun erälehtien riistaruokien reseptien yhteydessä esiintyi oravanlihan ruokakäyttöäkin koskevat ohjeet.

Nykyisin oravan merkitys metsästettävänä riistalajina on hiipunut lähes olemattomiin, vain enintään muutamaan tuhanteen yksilöön vuodessa. Tämä ei olekaan erityinen ihme, onhan orava nahan hyödyntämistä ajatellen jokseenkin pieni otus. Ruumiin pituus on parikymmentä senttiä ja hännän pituus 14–20 senttimetriä. Paino riippuu luonnollisesti yksilön iästä ja ravitsemustilasta, vaihteluväli on 200–400 grammaa.

Antti Simonen

Lue lisää lehdestä nro 6/2018

Share This