Nurmekselainen Mauno O. Immonen elämänsä ja uransa alkutaipaleella jatkosodan päätyttä kesällä 1944.

Nurmekselainen Mauno O. Immonen elämänsä ja uransa alkutaipaleella jatkosodan päätyttä kesällä 1944.

Nurmekselainen kirjailija ja korpifilosofi Väinö O. Immonen uskoo, että tietoa kannattaa elämässään kaikin tavoin jalostaa ja jakaa, koska jaettaessa tieto vain lisääntyy – toisin kuin raha.

Jos kirjahylly on ihmisen kuva, niin nurmekselaisen Mauno O. Immosen kuva on silloin melkoisen monisärmäinen. Rintarinnan sulassa sovussa seisovat keskenään miehenkorkuisessa hyllystössä Päätalon teokset, Väinö Linna, Erno Paasilinna, Pentti Haanpää, Veikko Huovinen, Raamattu ja Charles Darwinin Lajien Synty.

Paljon on myös tutkimuskirjallisuutta lähihistoriasta. On Juha Siltalan Sisällissodan psykohistoria, Tuulikki Pekkalaisen Lapset sodassa 1918, Aapo Roseliuksen Isänmaallinen kevät ja Heikki Ylikankaan Väkivallasta sanan valtaan.

Tuo viimeksi mainittu teos sopii Mauno O. Immosen kuvaan siinäkin mielessä hyvin, että hän on omassa elämässään pyrkinyt toteuttamaan terävää sanankäyttöä. Hän on kirjoittanut kymmenkunta omakustannekirjaa, niiden joukossa niin tietokirjallisuutta kuin myös proosaa.

– Erätalous, metsien käyttö, talvi- ja jatkosodan historia, sisällissota sekä suhde Venäjään ovat kiinnostaneet aina, Immonen itse määrittelee lempiaiheitansa.

Teksti: Arto Miettinen

Kuva: Mauno O. Immonen

Lue lisää nrosta 17/2015.

Share This