Ahmaemo juuri kaivamansa iglun oviaukolla.

Ahmaemo juuri kaivamansa iglun oviaukolla.

Kuka keksi iglun? Useimmiten kai siitä pisteet rapisevat inuiittien pussiin. Kyseessähän on lumirakennelmien hyödyntäminen talvikauden kylminä aikoina asumukseksi ja aivan erityisesti syntymä- ja kasvuikäisten jälkeläisten turvapaikaksi ja paleltumiskuolemalta suojautumisen varmistamiseksi.

Asian enempi tarkastelu johtaa kuitenkin helposti Euroopan suurimman näätäeläimen eli ahman jäljille. Ahman elinalue on sirkumpolaarinen eli napapiirin alueen pääasiallisesti käsittävää tundraa, osin metsäistä aluetta, mutta suurelta osaltaan myös puutonta tunturialuetta. Tästä ahma on vähitellen pyrkinyt laajentamaan elintilaansa etelän metsäiseen suuntaan.

Tunturialueilla sijaitsevat pesät ovat monesti puurajan tuntumassa tai sen yläpuolella, jossa tuisku on kerryttänyt notkelmaan paksun lumikinoksen, metristä jopa kolmeen metriin.  Varsinainen pesäkomero on kaivettu maanpintaan saakka. Siinä paljaan maan päällä lumiluolassa  on niukalti luppoa, sammalta ja jotain kariketta, joiden päällä ahman pennut kyyröttävät hieman niin kuin kanalinnut kiepissään. Syötyään ne kietoutuvat toisiinsa pallomaisesti muistuttaen  nukkumistilassaan turkiksella pinnoitettua jalkapalloa.

Puualueella ahmaemo muokkaa pesänsä tiheäokaisen kaatuneen kuusen rungon alle, jonne kannatusoksien suojaan syntyy turvaisa pesä, joka ulkopuoleltaan on saanut enemmän tai vähemmän lumikinoksenkin kerrosta näkö- ja lämpösuojaksi.

Teksti ja kuva: Antti Simonen

Lue lisää lehdestä nro 2/2017.

Share This