Seminaarijohtaja Oskar Relander, poikansa jääkärieversti Ilmari Relander ja pojanpoika Lauri, syntynyt 1925, yhteiskuvassa Sortavalassa.

Seminaarijohtaja Oskar Relander, poikansa jääkärieversti Ilmari Relander ja pojanpoika Lauri, syntynyt 1925, yhteiskuvassa Sortavalassa.

Sortavalan seminaarin johtajana 1908–1928 hyvällä menestyksellä toiminut Karl Adolf Oskar Relander (1863–1930) tunnettiin opettajana ja koulumiehenä sekä kansanrunojen tutkijana ja niiden kerääjänä.

Relander mainitsee ”Shemeikäisten” (Shemeikkojen) suvun tunnettuna tietäjistään ja laulajistaan. Vuonna 1894 julkaistiin O. Relanderin väitöskirja ”Kuvakielestä vanhemmassa suomalaisessa lyyrillisessä kansanrunoudessa”. Sortavalasta hän pääsi kätevästi Raja-Karjalan runokyliin.

Oskar Relander kirjoittaa: ”Impilahden taitavin runonlaulaja Paavo Hämäläinen osaa jonkin verran eepillisiä runoja, mutta eniten loitsuja. Niinpä häntä kutsutaan leikillä ’maajumalaksi’, joka taitavana metsästäjänä osaa metsämiehen virsiä ja lukuja runsain määrin.

Nuorena miehenä Paavo kulki ”Lapissa”  Tsannikan, suistamolaisen talonpojan kanssa, ketun pyynnissä. Salmin kihlakunnassa sanottiin Aunuksen puolta ”Lapiksi”, ja oikeata Lappia ”Tuli-Lapiksi”. Niillä retkillä Tsannikka loitsunsa oppi, Hämäläiseltä, jolla niitä oli jakaa toisillekin. Tsannikka ja Hämäläinen hiihtivät ketun ajossa Aunuksen Karjalan puolella, kunnes osuivat taloon, missä pidettiin läksiäisiä.

Miehet astelivat pirttiin, ilonpitoa katsomaan, mutta jäivätkin siivosti oven suuhun. Kuitenkin talon isäntä sattui olemaan ”toratsu” (riidanhaluinen) mies, joka lisäksi oli ”vesselöitynyt” (juovuksissa). Isäntä tulla tupsahti vieraiden miesten eteen, tarjoten heille ”kulakkoa” = nyrkkiä). Hän käski ”ruotshien” mennä ”eäreh” (= lähteä pois).

Nämä yrittivät vain siivosti vastailla, mutta turhaan, niin menivät pois. Asuipa kylän reunassa heille tuttava seppä, ja sinne miehet astelivat. Seppä, kuultuaan sen, kuinka miehiä oli kohdeltu, alkoi kehottaa heitä kostamaan. ”Ettekös te, jotka tietäjiä olette, osaa siihen mitään konstia tehdä?”

Teksti: Unto Martikainen

Kuva: Timo Relander via lehtori Kirsti Relander, Joensuu

Lue lisää lehdestä nro 27/2015.

Share This