Ennen muinoin marraskuun alku on ollut palkollisten vapaa-aikaa. Sillä on erilaisia nimityksiä eri puolilla Suomea. Pohjoisessa sitä on sanottu römppäviikoksi. 

Palkolliset ovat saaneet silloin viikon tai parin loman ja voineet muuttaa taloakin, jos ovat löytäneet paremman paikan ja jos on tarjottu parempaa palkkaa.

Minä lähdin römppäviikolla käymään pohjoisessa pikkuserkun tykönä. Olen tainnut joskus mainita, että pikkuserkku on siitä ihmeellinen nykyihminen, että hänellä on piika ja renki. Ne ovat olleet siinä talossa niin kauan kuin muistan. Toisaalta tuntuu, että ne ovat pitäneet iänikuista römppäviikkoa, toisaalta taas tuntuu, että ne ovat alituisesti olleet jotakin tekemässä. Pikkuserkun paitahan ei juuri ole ruumiillisesta työstä kastunut.

En ole koskaan tiennyt, mikä näiden kahden asema talossa loppujen lopuksi on. Saavatko he ehkä jotain Lelliä, Telliä tai Myelliä? Kysyin kerran – kautta rantain – siltä piikaihmiseltä tätä asiaa. Hän tuijotti minua kuin vähämielistä ja sanoi jäykästi, että he ovat aina saaneet talossa tarpeekseen velliä ja nuori isäntä on luvannut heistä huolen pitää ja jos he joskus kuolevat, heidät kunnialla hautaan saattaa. En kysellyt enempää.

Pikkuserkun pirtissä oli oikein mukava istua iltaa piisitulen ääressä römppälauantaina. Piikaihminen oli mennyt naisten puolelle nukkumaan. Renki-ihminen istui pikkuserkun ja minun seurana.

latakko-netti

Kysäisin ohimennen miehen ikää. Tiesinhän minä, että vanha hänen täytyy olla, vaikka hän vielä olikin ketterä ja hyväkuntoinen ukko. Mutta että hän oli niin vanha, mitä sanoi olevansa, sitä en olisi uskonut.

Melkein säikähdin ja katsoin häntä kuin aavetta. Jos sanon, että hän kertoi iäksensä sata vuotta, valehtelisin, mutta ei se siitä kovin kaukana ollut. Kutsun häntä nyt tässä jutussa kuitenkin satavuotiaaksi. Piikaihmisen ikää en uskaltanut tämän jälkeen kysyäkään.

Römppäviikkohan on ollut seurustelun ja tanssin ja muhinoinnin aikaa. Monia aviollisia ja aviottomia ihmistaimia on pantu alulle juuri sillä viikolla. Tietysti pikkuserkun ja minun jutut illan kuluessa ja piisivalkean kevytmielisesti räiskähdellessä kiertyivät toiseen sukupuoleen ja kaikkeen siihen, mitä tähän salaperäiseen olentoon liittyy.

Satavuotias kuunteli juttujamme. Hän huokaili raskaasti ja sanoi, että te olette vielä liian poikasia, että tuntisitte kaikkia niitä asioita, jotka ovat mukana sellaisessa elämänmenossa, josta saattaa toisia tulla. Hän sanoi kertovansa meille tapauksen opiksi ja tietämykseksi.

Teksti: Heikki Kerola

Lue lisää lehden nrosta 43/2016

Share This